Lausunto liittyen hallituksen tiedonantoon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa
Suomen YK-nuoria pyydettiin antamaan lausunto tueksi hallituksen tiedonantoa yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa valmistelevalle työryhmälle. Erityisesti kommenttia pyydettiin käynnissä olevasta Yhdenvertainen Suomi –toimintaohjelmasta. Voit lukea lausunnon kokonaisuudessaan alta.
Lausunto liittyen hallituksen tiedonantoon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa
Suomen YK-nuoret kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto liittyen hallituksen tiedonantoon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. YK-nuorten mielestä kaikki Yhdenvertainen Suomi -ohjelman tavoitteet ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta mielestämme erityistä huomiota tulisi kohdentaa tavoitteiden 1. (Tunnistetaan ja puretaan yhteiskunnan eriarvoistavia rakenteita) ja 3. (Vahvistetaan viranomaisten yhdenvertaisuusosaamista eri tasoilla) toteutumiseen. Uskomme, että näiden tavoitteiden toteutumisella on positiivinen vaikutus myös muiden tavoitteiden toteutumisessa. Painotamme kuitenkin, että mistään tavoitteesta ei ole tässä tilanteessa mahdollista tinkiä. Ensisijaisesti muistutamme myös hallitusta sitä sitovista ihmisoikeussopimuksista ja ihmisoikeusperustaisen politiikan tärkeydestä.
Peräänkuulutamme kuitenkin toimeenpanossa ja toimenpiteiden arvioinnissa erityisryhmien yksilölliset tilanteet huomioivaa näkökulmaa. Esimerkiksi nuoruudessa koetulla rasismilla ja syrjinnällä on erityisen suuri vaikutus nuorten tulevaisuudenuskoon sekä luottamukseen ja kuuluvuuden kokemukseen yhteiskunnassa. Koska tiettyihin ihmisryhmiin kuuluvat ovat oman tilanteensa asiantuntijoita, kehotamme painokkaasti ottamaan ryhmät mukaan toimeenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen, kuten esimerkiksi ohjelman tavoitteessa 18 (Kehitetään uusia keinoja vähemmistönuorten (esim. romaninuoret) osallistumisen edistämiseksi Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden täytäntöönpanon valvonnassa) on onnistuneesti kirjattu.
Lisäksi haluamme nostaa esiin, että kestävän kehityksen tavoitteiden edistäminen Ketään ei jätetä (LNOB)-periaatteen mukaisesti (toimintaohjelman tavoite 51) on tehokas keino edistää yhdenvertaisuuden toteutumista. On myös muistettava, että kestävyysvaje itsessään yhdistettynä ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutuksiin tulee enenevässä määrin uhkaamaan ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista.
Suomen YK-nuoret osallistui Ulkoministeriön järjestämään kansalaisjärjestökuulemiseen liittyen Suomen valmistautumiseen Euroopan neuvoston Reykjavikin huippukokoukseen. Lue koko lausuntomme alta:
Nuorten osallistuminen keskiöön
Suomen YK-nuoret kiittää mahdollisuudesta kommentoida Suomen tavoitteista ja painopisteistä Euroopan neuvoston Reykjavikin-huippukokoukseen 16.-17.5.2023. Haluamme erityisesti nostaa esiin kysymyksen nuorten osallistumisesta ja oikeuksista. Euroopan neuvostolla on kansainväliselläkin tasolla yksi tehokkaimmista nuorten osallistamisen muodoista (Advisory Council on Youth), ja Suomen tulee ehdottomasti huolehtia, että tätä hyvää käytäntöä jatketaan ja kehitetään yhä edelleen.
Nuorten osallistuminen on kuitenkin kestävän tulevaisuuden elinehto ja siksi sen tulisi olla vaatimus kaikessa päätöksenteossa myös Euroopan neuvoston ulkopuolella. Nuoret kärsivät kohtuuttomasti tämän hetken ja viime vuosien kriiseistä, ja uhkana on, että nuorten usko tulevaisuuteen hupenee. Nuoret eivät näe ihmisoikeuksiensa toteutuvan täysimääräisesti, mikä nakertaa luottamusta yhteiskuntaan ja vakaaseen tulevaisuuteen.
Nuorten oikeuksien toteutumista estävät tällä hetkellä muun muassa ennätysinflaatio, riittämätön koronapandemian aiheuttaman oppimisvajeen ja mielenterveyskriisin hoito sekä riittämättömät toimet ilmastokriisin pysäyttämiseksi. Erityisesti ilmastokysymyksissä nuoret ovat kriisin suurimpia kärsijöitä, joten Euroopan neuvoston tulisi käsitellä ilmastonmuutosta ihmisoikeuskysymyksenä ja taata nuorten osallistuminen aihetta käsittelevään päätöksentekoon. Lisäksi Suomen tulisi huomioida erityisesti arktisen alueen erityiskysymykset ja saamelaisten oikeudet.
Nuorten osallistuminen yhteiskunnassa on myös rauhan elinehto. Olemme nähneet, kuinka Euroopassakin pyritään huolestuttavissa määrin kaventamaan kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia, ja näin rajoitetaan nuorten jo ennestään kapeaa mahdollisuutta osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kuitenkin vahva kansalaisyhteiskunta ja nuorten kokemus kyvystään vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon ovat terveen demokratian kulmakiviä. Suomen tuleekin siksi varmistaa, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien turvaaminen otetaan Euroopan neuvoston työn keskiöön. Erityistä huomiota ja tukea tulee kohdistaa maihin, joissa kansalaisyhteiskunta on poikkeuksellisen haavoittuvassa asemassa.
Me, Suomen YK-nuoret, kutsumme Suomea pitämään esillä ja asettamaan keskiöön nuorten osallistumisen ja oikeudet Euroopan neuvoston Reykjavikin-huippukokouksessa.
Suomi on hienosti huomioinut ja keskittynyt erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksiin ihmisoikeustyössä. Kuitenkaan yleisesti nuorista ja nuorten oikeuksista ei puhuta paljoa esim. Suomen ihmisoikeusneuvoston tavoiteasiakirjoissa. Nuorten näkökulma tulee olla edustettuna kaikissa ihmisoikeustyön toimeenpanon osissa, jotta Suomi voi tehdä aidosti ennakoivaa ja tulevaisuuteen tähtäävää ulkopolitiikkaa.
Suomi kantaa EU-jäsenvaltiona vastuuta ihmisoikeuksien noudattamisesta EU:ssa. Unionin etelärajalla esiintyy ihmisoikeusloukkauksia ja ihmisiä hukkuu mereen jatkuvasti. Lisäksi EU:n naapurivaltioissa ylläpidetään räikeästi ihmisoikeuksia rikkovia pakolaisleirejä. EU:n tuella ja rahoituksella on merkittävä rooli kestämättömän tilanteen ylläpitämisessä. Suomen on vaadittava aktiivisesti pakolaisten ihmisoikeuksien turvaamista. Suomen täytyy olla valmiina tarkastelemaan avoimen kriittisesti EU:n turvapaikkapolitiikkaa myös ihmisoikeusneuvostossa.
Pääsy teknologiaan on nykymaailmassa nuorelle olennainen mahdollisuuksia antava väline. Tänä päivänä näemme, että esimerkiksi Venäjällä ja Iranissa, sosiaalinen media on nuorille tärkeä tiedonlähde- ja kommunikaatiokanava, kun sananvapautta on rajoitettu. Suomi voi teknologiamaana edistää digitalisaatiota ihmisoikeustyössä ja parantaa digitalisaatioon liittyviä ihmisoikeudellisia ongelmia maailmalla. Pyydämme Ulkoministeriltä lisätietoa siitä millaista digitaalista ihmisoikeustyötä Suomi edistää erityisesti nuoriin liittyen.
Suomen YK-nuoret kiittää valiokuntaa siitä, että sitä on pyydetty antamaan lausunto valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta.
1. Johdanto
Suomen YK-nuoret haluaa kiittää valtioneuvostoa siitä, että selonteossa huomioidaan ulko- ja turvallisuuspoliittiset teemat entistä kokonaisvaltaisemmin ja niiden inhimillisiä ulottuvuuksia on pohdittu aiempaa enemmän. Suomen sisäisen ja ulkoisen toiminnan ulottuvuudet ovat entistä yhteenkietoutuneempia, ja tällä lähestymistavalla vahvistetaan pohjaa tosiasialliselle edelläkävijyydelle. Jotta selonteko sitoutuisi todella kokonaisvaltaisuuden periaatteeseen, Suomen tulee kuitenkin antaa enemmän painoarvoa nuorten oikeuksille ja näkökulmalle. Nuorten näkökulma tulee olla edustettuna kaikissa selonteon osissa, jotta Suomi voi tehdä aidosti ennakoivaa ja tulevaisuuteen tähtäävää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Koronaviruspandemia on osoittanut kriisinsietokyvyn sekä muutosjoustavuuden merkityksen. Vaikka Suomen kriisinsietokyky onkin pandemian aikana osoittautunut melko hyväksi, on tärkeää, että Suomi määrätietoisesti kehittää resilienttiä yhteiskuntajärjestelmää ja pyrkii varautumaan monenlaisiin kriiseihin välttääkseen liiallista sisäänpäinkääntyneisyyttä. Mitä paremmat kansalliset valmiudet Suomella on vastata erilaisiin kriisitilanteisiin, sitä paremmin voimme sitoutua myös kansainväliseen yhteisöön ja pitää kiinni kansainvälisistä sitoumuksistamme. Suomi voi myös hyödyntää osaamistaan kansainvälisissä verkostoissaan pyrkimällä tehostamaan monenkeskistä varautumisen ja kriisinhallinnan alueilla tehtävää yhteistyötä.
On myös keskeistä, että nuorten roolia muutosjoustavuuden ja kriisinkestävyyden kehittämisessä sekä varautumistyössä korostetaan entisestään. Suomen tulee olla edelläkävijä nuorten osallistumismahdollisuuksien edistäjänä sekä päätöksenteon että implementoinnin prosesseissa. Nuorten onkin päästävä aidosti osaksi sekä pitkän että lyhyen aikavälin päätöksentekoa niin Suomessa kuin kansainväliselläkin tasolla, esimerkiksi päätöslauselman 2250 avulla.
Kuten globaalit turvallisuusuhat ovat osoittaneet, on tulevaisuuden ratkaisumalleissa kiinnitettävä huomioida globaaliin yhteisvastuuseen sekä ihmisoikeuksien toteutumiseen. Mikään valtio tai valtioryhmä ei kykene ratkaisemaan globaaleja haasteita yksin ja siksi YK-nuoret pitää ensiarvoisen tärkeänä, että hyviä kansainvälisen yhteistyön käytäntöjä hyödynnetään ja kehitetään tehokkaasti. Tiiviimmän ja toimivamman kansainvälisen yhteistyön avulla Suomi voi tunnistaa, integroida ja vakiinnuttaa myös nuorten roolia niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin toiminnassa ja rauhantyössä.
2. Nuoret osana ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa
2.1 Nuoret erityisenä ryhmänä
Selonteko nostaa esiin naiset, tytöt ja vähemmistöt haavoittuvina ryhminä, joiden oikeuksien toteutumista on syytä erityisesti tarkkailla. Kuitenkaan nuoria erityisenä ryhmänä ei mainita. Nuorilla on omat tarpeensa, huolensa ja odotuksena, ja vaikka nuoret eivät ole kategorisesti haavoittuvassa asemassa, on monia syitä miksi myös nuorten oikeuksien toteutumista on syytä tarkkailla. Nuorten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista uhkaavat esimerkiksi syrjäytyminen sekä koulutus- ja työmahdollisuuksien puute. Nämä ongelmat ovat syventyneet entisestään koronaviruspandemian myötä. On syytä huomata, että nuoret ovat kriisisietoisen yhteiskunnan kumppani, resurssi ja innovaation lähde ja nuorten aseman ja oikeuksien huomioiminen on myös ennaltaehkäisevää turvallisuuspolitiikkaa.
YK-nuoret haluaa painottaa, että tarvitaan nuorten oikeuksien ja niistä käytävän keskustelun valtavirtaistamista, jotta nuorten erityinen asema tunnistettaisiin paremmin. On kiinnitettävä enenevässä määrin huomiota nuorten näkökulmaan sekä siihen, millaisia vaikutuksia päätöksillä on nuorten aseman ja oikeuksien kannalta. Nuorten aseman ja oikeuksien edistämistyössä tulee hyödyntää esimerkiksi Euroopan neuvoston nuorten oikeuksia koskevaa suositusta ja siinä on sitouduttava nuorten oikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten luomiseen.
2.2 Rauhanrakentaminen
On hyvä, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2250 Nuoret, rauha ja turvallisuus on mainittu erikseen selonteossa päätöslauselman 1325 rinnalla. Nuorten merkityksen huomioiminen rauhan ja turvallisuuden kysymyksissä ansaitsee kuitenkin enemmän kuin yhden maininnan.
Jo päätöslauselman 2250 eri painopisteet tuovat esiin, kuinka tärkeää nuorten huomioiminen on kokonaisvaltaisen turvallisuuden näkökulmasta. YK-nuoret haluaakin korostaa, että Suomen kansallisen toimintaohjelman viimeistely ja erityisesti sen toimeenpano ovat ensisijaisen tärkeitä tavoitteita. Toimintaohjelman onnistunut toimeenpano vaatii kuitenkin kaikkien keskeisten toimijoiden sitoutumista ohjelmassa listattuihin toimiin, niiden toteutumisen tarkkailua sekä riittäviä resursseja. Päätöslauselman pohjalta luotu kansallinen toimintaohjelma tulee myös vakiinnuttaa osaksi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista lähestymistapaa.
Lisäksi nuorten suuri potentiaali rauhanrakentamisessa ja konfliktien ehkäisyssä tulee huomioida päätöslauselman mukaisesti. Nuorten rauhantyön asiantuntijuuden kasvattaminen vaatii riittäviä resursseja, pitkäjänteisyyttä sekä ylisukupolvista tiedon ja kokemusten välittämistä. Nuorille tulee tarjota tilaisuuksia, joissa he pääsevät hyödyntämään asiantuntijuuttaan. Rauhantyössä olennaiseksi tekijäksi tulee myös nostaa rauhankasvatus, jonka tavoitteena on suojella kulttuurien välistä yhteisymmärrystä ja yhteistyötä, säilyttää kulttuurinen moninaisuus sekä ehkäistä segregaatiota ja ääriliikehdintää.
YK-nuorten mielestä Suomen tulisikin ehdottomasti hyödyntää mahdollisuutensa vahvistaa profiiliaan aktiivisena rauhanvälityksen osaajana sekä edistää 2250-päätöslauselman toimeenpanoa ja vaikuttavuutta maailmalla.
2.3 Kansalaisyhteiskunta ja osallisuus
Selonteossakin mainittu kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten kasvattaminen niin YK:ssa kuin yleisemminkin on tarpeellista, sillä kansalaisten myönteiset kokemukset vaikutusmahdollisuuksistaan luovat kestävää pohjaa rauhanomaiselle järjestelmälle ja tukevat kestävää kehitystä. Tavoiteltavaa on myös selonteossa esiin tuotu pyrkimys suomalaisten määrän lisäämisestä niin YK:ssa kuin muissakin merkittävissä kansainvälisissä organisaatioissa.
YK-nuoret esittää, että Suomen tulisi hyödyntää osaamistaan sekä olla aktiivisemmin kehittämässä ja vakiinnuttamassa kansainvälisiä institutionalisoituneita nuorisoverkostoja. Nuorille tulee luoda aidosti saavutettavia vaikuttamismahdollisuuksia, ja nuoria on kuultava sekä nuorina että vertaisina asiantuntijoina myös kansainvälisen tason toiminnassa. Vaikutusmahdollisuuksien osalta on syytä kuitenkin muistaa, että yksittäinen nuori ei automaattisesti edusta suurempaa nuorten joukkoa. Nuoria tuleekin kuulla laajemmin ja johdonmukaisemmin kansallisen ja kansainvälisen tason valmistelu- ja päätöksentekoelimissä, esimerkiksi valiokunnissa.
YK-tietoisuuden lisäämiseen sekä kansainvälisistä mahdollisuuksista viestimiseen eri koulutusasteiden opetuksessa on syytä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Myös nuorten palkallisia harjoittelu- ja työmahdollisuuksia niin YK:ssa kuin muissakin kansainvälisissä organisaatioissa on lisättävä. Nuorten tietoisuuden ja kansainvälisten mahdollisuuksien lisääminen pitkällä aikavälillä myötävaikuttaa vahvasti useiden selonteossa mainittujen teemojen kuten monenkeskisen yhteistyön ja globaalin vastuun kannon edistämiseen.
3. Nuoret ja kestävän kehityksen ulottuvuudet
Suomi pyrkii edelläkävijyyteen erityisesti teknologisen kehityksen, koulutuksen, kestävän kehityksen sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien ajajana, ja samalla yleisesti myös ihmisoikeuksien puolestapuhujana. Tätä edelläkävijyyttä peilataan erityisesti suhteessa Afrikkaan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Ollakseen edelläkävijän roolissa, Suomen tulee aktiivisesti ja johdonmukaisesti edesauttaa edellä mainittujen teemojen toteutumista myös kotimaassa sekä mitata ja monitoroida niiden täytäntöönpanoa ja vakiinnuttamista. Suomen sisäisen toiminnan tulee olla linjassa sen ulkopoliittisten tavoitteiden kanssa.
Suomen sitoutuminen kestävän kehityksen agendaan peräänkuuluttaa myös entistä vahvempaa ylisukupolvisuuden periaatteen huomioimista ja valtavirtaistamista poliittisessa suunnittelussa. Ylisukupolvisuuden huomioimisella taataan yhä vahvempi nuorten edustus heitä koskevassa päätöksenteossa. Nuoret tulisikin huomioida yhä vahvemmin ja monimuotoisemmin kestävän kehityksen periaatteiden mukaisen politiikan suunnittelussa, muodostamisessa sekä toimeenpanossa.
3.1 Teknologia
On positiivista, että selonteossa on viitteitä digitalisaation yhteydestä ihmisoikeuksiin sekä kyberväkivallan merkityksestä, mutta digitalisaatiota käsitellään yleisesti hyvin suppeasti. Suomella on pitkä historia teknologiamaana, joten olisi luontevaa tuoda vahvemmin esiin Suomen roolia ja osaamista teknologian saralla. Digitalisaatio tuo mukanaan monia mahdollisuuksia mutta myös uhkia. YK on todennut erityisesti tyttöjen ja naisten joutuvan kyberväkivallan uhreiksi ja Suomen tuleekin kehittää toimenpiteitä kyberväkivallan uhrien suojelemiseksi. Selonteossa tulee huomioida esimerkiksi Suomen johtorooli UN Women:in Generation Equalityn “Teknologia, innovaatiot ja sukupuolten tasa-arvo” -ryhmässä. Ryhmän painopisteet liittyvät olennaisesti digitalisaatioon ja sitä ympäröiviin turvallisuushaasteisiin niin kansallisella kuin globaalillakin tasolla. Kansainvälisen yhteistyön huomioiminen olisikin sekä merkittävää maakuvatyötä että konkreettinen osoitus Suomen roolista teknologia- ja innovaatioalalla.
Selonteko nostaa esille hybridivaikuttamisen uhat kansalliselle ja kansainväliselle vakaudelle, turvallisuudelle sekä yhteiskunnan toiminnalle. Digitaaliyhteiskunnan uhkakuvat, kuten tahallinen tiedon väärinkäyttö, koskettavat erityisesti nuoria, sillä he ovat merkittävä sosiaalisen median sekä uusien teknologioiden käyttäjäryhmä. Tämän vuoksi Suomen tulee kiinnittää erityistä huomiota nuorten medialukutaidon kehittämiseen sekä teknologiakasvatukseen.
3.2 Ilmasto ja kestävä kehitys
Ilmastonmuutos turvallisuusuhkana sekä ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien välinen yhteys on tuotu selonteossa hyvin esille. Selonteko myös tunnistaa eri turvallisuusuhkia ja -vaikutuksia, joita ilmastonmuutos voi aiheuttaa. Vielä nämä uhat eivät ole käyneet laajasti toteen, mutta ilman toimia ne tulevat todellisiksi vääjäämättä.
Pidämme positiivisena, että ilmastonmuutos on vahvasti esillä läpi selonteon. Raportissa kuitenkin korostuu ajatus Suomen edelläkävijyydestä ilmastoasioissa. Suomen toimia ilmastonmuutosta koskien käsitellään hyvin positiivisista lähtökohdista, vaikka hyvistä suunnitelmista huolimatta Suomen tämänhetkiset ilmastotoimet eivät ole riittäviä. Nuorten merkitystä ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa ei myöskään ole huomioitu selonteossa, vaikka ilmastonmuutos tulee koskettamaan eniten juuri nuoria. Nuorten inkluusio ja nuorten roolin tunnustaminen ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa ovatkin ensiarvoisen tärkeitä asioita. Ihmisoikeuksia kunnioittavaa ilmastopolitiikkaa tulee tehdä ennen kaikkea nuorten näkökulma ja osallisuus edellä, samalla priorisoiden inhimillisen turvallisuuden edellytyksiä.
Suomen vapaaehtoisessa Agenda 2030 -maaraportissa korostetaan Suomen haasteita erityisesti kulutuksen ja tuotannon, ilmastotoimien sekä sukupuolten tasa-arvon saralla. Monet Agenda 2030 -tavoitteista ovat kuitenkin skaalattavissa. Tavoitteiden toimeenpanossa ylisukupolvisuuden huomioiminen on merkittävä osa toimeenpanon onnistumista. Nuoret ovat aktiivisia ja kiinnostuneita ilmastopolitiikasta, joten olisi luontevaa huomioida myös nuorten näkökulma näistä asioista päätettäessä.
YK-nuoret peräänkuuluttaa yhä kunnianhimoisempaa sitoutumista, johdonmukaisuutta sekä tavoitteiden asettamista ilmastopolitiikassa ja eriarvoisuuden vähentämisessä. Näiden tavoitteiden ja sitoumusten toteutumista tulee monitoroida ja mitata säännöllisesti – nuorten näkökulmaa mukana kantaen.
4. Kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän kehittäminen
On positiivista, että selonteossa on painotettu ihmisoikeuksien lisäksi demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista ja edistämistä. Näiden arvojen sekä globaalin yhdenvertaisuuden tuleekin myös tulevaisuudessa olla Suomen kansainvälisen toiminnan keskiössä. Kiitokset ansaitsee myös se, että rauhanrakentaminen, globaali vastuu sekä monenkeskisen yhteistyön vahvistaminen, sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän tukeminen ja tehokkaamman YK-järjestelmän tavoittelu on nostettu omiksi tavoitteikseen. Kansainvälisen yhteistyön sekä kansainvälisen järjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen ovatkin ensiarvoisen tärkeitä asioita myös nuorten näkökulmasta, sillä nyt tehtävällä työllä luodaan ne puitteet, joissa kansainvälinen yhteistyö tulevaisuudessa toteutetaan.
Selonteossa Suomi esittää halunsa tehostaa kansainvälistä järjestelmää, ja puuttua määrätietoisesti kansainvälisen oikeuden loukkauksiin. Näiden toimien ei kuitenkaan tule jäädä vain julkilausumiksi tai maininnoiksi dokumenteissa – pelkkä tahdon ilmaiseminen ei riitä, vaan Suomen on sitouduttava konkreettisiin toimenpiteisiin ja näytettävä oma-aloitteisesti globaalia esimerkkiä. Koska kansainvälisessä järjestelmässä hyötyjen epätasainen jakautuminen on kuitenkin todellinen uhka, tulee Suomen toiminnallaan panostaa myös ihmisoikeuksien todelliseen yleismaailmallisuuteen sekä globaaliin yhdenvertaisuuteen. Tehokas, luotettava ja toimiva kansainvälinen järjestelmä on keskeinen myös Suomen turvallisuuden kannalta, eikä selonteossa todettu huoli kansainvälisen järjestelmän tilasta saa olla esteenä sen kehittämiselle tai ongelmien korjaamiselle.
Onkin keskeistä, että Suomi aktiivisin toimin tukee YK-järjestelmän arvopohjan, kansainvälisen järjestelmän sekä kansainvälisen oikeuden kunnioittamista ja niiden kehittämistä. Suomen tulee määrätietoisesti tukea erilaisia kansainvälisen oikeuden toimijoita ja edistää uusien mekanismien kehittämistä sekä niiden toiminnan tehostamista. Keskeistä on erityisesti kansainvälisten tuomioistuinten toimintaedellytysten sekä suojeluvastuun periaatteen toteutumisen vahvistaminen.
Vaikka kansainvälistä yhteistyötä voidaan toteuttaa myös muilla foorumeilla, tulee toiminnan YK:n puitteissa pysyä tulevaisuudessakin keskeisellä sijalla, eikä järjestelmän tule antaa heikentyä. Suomen on näkyvästi jatkettava YK-järjestelmän toiminnan tehostamiseen tähtääviä pyrkimyksiään ja tukea koko järjestelmän toimintaa niin, että se voi tulevaisuudessa vastata tehokkaammin uudenlaisiin haasteisiin.
Selonteosta käy lisäksi ilmi, että Suomi käsittelee solidaarisuutta hyvin institutionaalisessa kehikossa – vain EU:n osalta. Vaikka tiivis yhteistyö EU:n ja Suomen lähialueiden kanssa onkin tärkeää, globaalina vastuunkantajana Suomen tulee kuitenkin tunnistaa solidaarisuutta kaipaavia hankkeita ja mahdollisuuksia myös muualla. Ulkosuhteissaan Suomen tulee katsoa tulevaan ja syventää globaalia yhteistyötä etsimällä siihen uusia keinoja, tapoja ja yhteistyökumppaneita. Suomen YK-nuorten mielestä rakentava ja aitoja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia tarjoava vuoropuhelu useilla foorumeilla onkin ensiarvoisen tärkeää kansainvälisen järjestelmän sekä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulevaisuuden kannalta.
Suomen YK-nuoret kiittää ulkoasiainvaliokuntaa mahdollisuudesta antaa lausunto valtioneuvoston 2250: Nuoret, rauha ja turvallisuus – Suomen kansalliseen toimintaohjelmaan 2021-2024.
1. Johdanto
Suomen YK-nuoret haluaa kiittää valtioneuvostoa siitä, että toimintaohjelma nähdään yhteiskunnassa merkittävänä nuoria ja heidän tulevaisuuttaan koskevana asiana. 2250: nuoret, rauha ja turvallisuus -tematiikka on saanut alkunsa kansainvälisesti jo lähes kymmenen vuotta sitten, joten prosessi on ollut pitkä ja vaiheikas. Suomen YK-nuoret on erittäin iloisia siitä, että vuonna 2015 joulukuussa Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston hyväksymä ensimmäinen nuoria, rauhaa ja turvallisuutta koskeva päätöslauselma UNSCR 2250 resonoi myös Suomessa ja se saatiin kirjattua vuonna 2019 hallitusohjelmaan, johtaen 2250- verkoston toiminnan tunnistamiseen, tunnustamiseen ja yhteistyön aloittamiseen valtionhallinnon kanssa. Tästä yhteistyöstä haluamme kiittää ja jatkaa sitä myös tulevaisuudessa.
Globaalit haasteet kansallisten haasteiden lisäksi ovat tuoneet paineita toiminnan aktivoimiselle ja tulosten edistämiselle. Erinäiset nuorten hyvinvoinnin haasteet, syrjintä, kouluttautumattomuus ja työttömyys ovat tulleet osaksi nuorten haasteita, joita haluamme yhdessä ratkaista. Merkittävää on, että toimintaohjelmassa on pohdittu nuorten inhimillisiä haasteita ja mahdollisuuksia aiempaa laajemmin. Kestävää rauhaa ja sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa rakennetaan hyvien rakenteiden, luottamuksen, yhteistyön sekä demokratian keinoin. Nuorissa on valtava potentiaali ja sen valjastaminen ja turvaaminen tulee olla toimintaohjelman toimeenpanon ytimessä.
Suomen sisäisen ja ulkoisen toiminnan ulottuvuudet ovat entistä yhteenkietoutuneempia, ja tällä lähestymistavalla vahvistetaan pohjaa tosiasialliselle yhteistyölle. Jotta toimintaohjelma sitoutuisi todella kokonaisvaltaisuuden periaatteeseen, Suomen tulee jatkossakin antaa enemmän painoarvoa nuorten näkökulmalle ja oikeuksille. Nuorten näkökulma tulee olla edustettuna kaikissa toimeenpanon osissa, jotta Suomi voi tehdä aidosti ennakoivaa ja tulevaisuuteen tähtäävää nuoriso- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Koronaviruspandemia on osoittanut kriisinsietokyvyn sekä muutosjoustavuuden merkityksen. Vaikka Suomen kriisinsietokyky onkin pandemian aikana osoittautunut melko hyväksi, on tärkeää, että Suomi määrätietoisesti kehittää resilienttiä yhteiskuntajärjestelmää ja pyrkii varautumaan monenlaisiin kriiseihin, erityisesti nuorten kohtaamana. Mitä paremmat kansalliset valmiudet Suomella on vastata erilaisiin kriisitilanteisiin, sitä paremmin voimme sitoutua myös kansainväliseen yhteisöön ja pitää kiinni kansainvälisistä sitoumuksistamme. Suomi voi myös hyödyntää osaamistaan kansainvälisissä verkostoissaan pyrkimällä tehostamaan nuorten asiantuntijuutta monenkeskisen varautumisen, kriisinhallinnan, rauhanvälityksen sekä humanitaarisen avun alueilla tehtävän yhteistyön kautta.
On myös keskeistä, että nuorten roolia muutosjoustavuuden ja kriisinkestävyyden kehittämisessä sekä varautumistyössä korostetaan entisestään. Suomen tulee olla edelläkävijä nuorten osallistumismahdollisuuksien edistäjänä, asiantuntijuuden tunnistamisessa sekä päätöksenteon että implementoinnin prosesseissa. Nuorten onkin päästävä aidosti osaksi sekä pitkän että lyhyen aikavälin päätöksentekoa niin Suomessa kuin kansainväliselläkin tasolla, kuten toimintaohjelman 2250 Nuoret, rauha ja turvallisuus avulla.
Kuten globaalit turvallisuusuhat ovat osoittaneet, on tulevaisuuden ratkaisumalleissa kiinnitettävä huomioida globaaliin yhteisvastuuseen sekä ihmisoikeuksien toteutumiseen. Mikään valtio tai valtioryhmä ei kykene ratkaisemaan globaaleja haasteita yksin ja siksi Suomen YK-nuoret pitää ensiarvoisen tärkeänä, että hyviä kansainvälisen yhteistyön käytäntöjä ja malleja hyödynnetään ja kehitetään tehokkaasti. Tiiviimmän ja toimivamman kansainvälisen yhteistyön avulla Suomi voi tunnistaa, integroida ja vakiinnuttaa myös nuorten roolia niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin toiminnassa ja rauhantyössä.
2. Toimintaohjelman sisältö
Toimintaohjelman sisältö on hyvä ja siinä on otettu huomioon monet seikat, joita järjestöt toivat esiin toimintaohjelman laadinnan aikana. Suomen YK-nuoret antaa kiitosta siitä, että nuorten toimijuus on noussut kattavasti esiin lopulliseen versioon. Lisäksi toimintaohjelma huomioi hienosti, kuinka nuorten osallistumisen täytyy toteutua vaikuttavasti ja kattavasti käytännössä eikä vain nimellisten kuulemisten muodossa. Lisäksi nuoret nähdään monipuolisena joukkona ottaen huomioon nuorten intersektionaalisuuden sekä monet eri tavat vaikuttaa, kuten esimerkiksi nykyteknologiaa hyödyntämällä.
Mukana on tärkeitä teemoja, kuten intersektionaalisuus läpileikkaavasti, osallisuus, yhdenvertaisuus, kansallinen ja kansainvälinen ulottuvuus sekä eri tahojen vastuut – erityisesti kansalaisjärjestöjen tärkeä rooli tavoitteiden toimeenpanossa on hyvä muistaa. Erityisen hienoa on, että toimintaohjelma on linkitetty Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ihmisoikeusperustaisuuteen, sillä nuorten oikeuksien toteutuminen ei ole itsestäänselvyys, etenkään hauraissa tai konfliktitilanteissa. Kiitettävää on myös se, että toimintaohjelmassa rauhan käsite nähdään laajempana kuin konfliktien tai fyysisen väkivallan poissaolona. Suomen YK-nuoret antaa kiitosta siitä, että järjestöjä on kuunneltu hyvin, mikä näkyy toimintaohjelman sisällössä.
Huomioitavaa on, että toimintaohjelmassa ei kuitenkaan mainita kaikkia eri yhteistyökumppaneita nimeltä, vaikka nuorisotoimijoista koostuva 2250-verkosto mainitaankin. Kansalaisyhteiskunnan toimijat osallistuivat merkittävästi toimintaohjelman laadintaan ja sisällön tuottamiseen, joten myös mukana olleiden nuorisojärjestöjen nimeäminen olisi tukenut rauhanedistämis- ja nuorisojärjestöjen legitimiteettiä ja näin tunnustanut kansalaisyhteiskunnan kanssa tehdyn yhteistyön merkitystä. Lisäksi, sisällössä olisi voinut korostaa, kuinka löytää tapoja saada ne nuoret päätöksentekoon ja 2250-prosesseihin, jotka eivät ole aktiivisia järjestötoiminnassa tai kansalaisvaikuttamisessa, vaikkakin syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen on kiitettävästi otettu toimintaohjelmassa huomioon.
3. Toimintaohjelman laadintaprosessi
Toimintaohjelman laadinta oli kansalaisyhteiskunnan, valtion sekä tiedeyhteisön yhteistyössä toteutettu prosessi, minkä Suomen YK-nuoret näkee erityisen hyvänä asiana. Tämä kertoo siitä, että Suomessa nuoret nähdään tärkeänä kumppanina, nuorten kansalaisvaikuttamista arvostetaan ja siihen kannustetaan. Hyvään laadintaprosessiin liittyen Suomen YK-nuoret nostaa esille kysymyksen siitä, miten hyvät käytännöt voidaan liittää muihinkin prosesseihin yli ministeriöiden toimialojen siten, että nuoret ja kansalaisyhteiskunta saavat vaikuttaa jatkossakin kattavasti. Tiiviissä yhteistyössä tapahtunut valmistelu oli hyödyllistä toimintaohjelman kannalta ja siksi se olisi hyvä ottaa laajasti käyttöön. Kansalaisyhteiskunnan kautta nuorille tehdyt kyselyt ja työpajat antoivat aidon mahdollisuuden osallistaa nuoria ja kuulla heidän ääntään prosessissa. Myös 2250-verkoston perustaminen nähtiin erityisen merkittävänä osa-alueena nuorten osallistamisen näkökulmasta, sillä nuorten ja järjestöjen verkostoituminen sekä yhteistyö keskenään ja suhteessa ulkoministeriöön oli esimerkillistä ja merkittävää.
Laadintaprosessissa huomiota olisi voinut kiinnittää aikatauluihin ja ennakointiin, sillä osa vaikuttamisen paikoista tuli hyvin lyhyellä varoitusajalla. Nuoret ovat usein vapaaehtoisia ja toimivat eri aikatauluilla eikä heillä välttämättä ole samanlaista valmiutta olla käytettävissä yhtä nopeasti kuin työssä käyvillä aikuisilla. Tämä rajoittaa nuorten mahdollisuutta osallistua ja olisikin tärkeää huomioida nuorten elämäntilanne kokonaisvaltaisesti. Lisäksi prosessiin osallistuminen on nuorille palkkiotonta, mikä vaikuttaa nuorten resursseihin ja osallistumisen tasoihin vapaaehtoisuudessa.
Prosessin haasteena oli myös eritahtisuus ministeriöiden ja järjestöjen välillä. Ministeriöiden toiminta on osittain hitaampaa kun taas järjestöt toimivat dynaamisemmin. Osa nuorisojärjestöjen toimijoista ehti vaihtua prosessin aikana – joskin tämäkin on tärkeää nuorten moninaisuuden näkökulmasta. Vaikka ulkoministeriöllä oli prosessissa selkeä vetovastuu, oli prosessi osittain yksittäisten henkilöiden varassa ja henkilöstömuutokset aiheuttivat viivästystä ja osittaisia viestikatkoksia. Vaikka järjestöjen yhteistoiminta nähtiin erittäin merkityksellisenä, erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen, kuinka yhteistyötä koordinoidaan ja sujuvoitetaan. Tärkeää on myös tarkastella, missä vaiheessa yksittäisten järjestöjen spesifiä asiantuntijuutta halutaan hyödyntää ja missä vaiheessa osallistaa 2250- verkostoa kollektiivisesti yhtenä nuorisojärjestöjen äänenä ja asiantuntijajoukkona.
4. Suositukset toimintaohjelman toimeenpanoon ja seurantaan
Suomen YK-nuoret suosittelee, että toimintaohjelman henkeä vakiinnutetaan näkökulmaksi, joka huomioidaan aina prosesseissa, jotka koskevat nuoria tai vaikuttavat nuoriin. Esimerkiksi turvallisuuspoliittisessa selonteossa sekä Suomen Afrikka-strategiassa ei vielä mainita riittävästi Nuoret, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelmaa. Jatkossa on tarpeen varmistaa, että Nuoret, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelmaa toimeenpannaan yli sektorirajojen ja sille löytyy ulkoministeriöstä vastuukoordinaattori. Lisäksi toimeenpanossa on otettava huomioon eri ministeriöiden hallinnonalat, asiantuntijuus ja vastuualueet niin, että toimintaohjelma saadaan jalkautettua laaja-alaisesti valtionhallinnossa.
Suomen hyvinvointiyhteiskunnan mallin tukeminen kauttaaltaan on merkittävää, jotta painopisteiden osallistuminen, ennaltaehkäisy, kumpanuudet, suojelu ja sopeutuminen yhteiskuntaan taataan myös niille nuorille, joiden alkuperäinen kotimaa ei ole Suomi. Erityisesti myös ilmastonmuutoksen vaikutukset kansainväliseen muuttoliikkeeseen sekä COVID- 19 pandemian vaikutukset nuorten mielenterveyteen tulee ennakollisesti ottaa huomioon nuoriso- ja turvallisuuspolitiikassa sekä toimintaohjelman toimeenpanossa. Eriarvoisuuden kysymykset tulee nostaa keskustelun keskiöön ja niitä on tuotava esiin toimintaohjelman toimeenpanemisessa, kuten koulutus sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudessa.
4.1 Vastuunjako ja roolit
Toimeenpanoon liittyy myös prosessin koordinoinnin vastuunjako ja yhteyshenkilöiden nimittäminen. On hyvä määritellä, mitkä ovat valtion ja kansalaisyhteiskunnan vastuut prosessissa ja keitä osallistetaan jatkossa. Suomen YK-nuoret myös kuulisi mielellään, mitä ministeriöt toivovat kansalaisyhteiskunnalta ja kutsutaanko 2250-verkosto indikaattoriseurantaryhmään sekä vaikutusten arviointiin. Indikaattoreita on myös aiheellista alkaa kehittämään pikimmiten.
2250-seurantaryhmään liittyen (s. 53) on myös hyvä miettiä sitä, kuuluuko ryhmään myös muita kuin niitä tahoja, jotka ovat jo aikaisemmin olleet mukana prosessissa vai otetaanko seurantaryhmään mukaan esimerkiksi uusia nuorisojärjestöjä, jotka eivät toimi pääkaupunkiseudulla. Tämä lisäisi alueellista diversiteettiä ja monipuolistaisi paikallistason toimijuutta. On myös selvennettävä, miten varmistetaan, että myös nuorilla on oikeus osallistua toimeenpanon seurantaan ja varmistaa luvattujen toimien toteutuminen. Myös tutkimustieteellisen tiedon vakiinnuttaminen päätösprosesseihin sekä toimeenpanon tukemiseksi katsotaan merkittävänä ja luottamusta herättävänä. Yleisesti ottaen luottamuksen ylläpitäminen valtion, järjestöjen ja nuorten välillä tulee ottaa huomioon kaikilla toiminnan tasoilla ja tavoisssa.
4.2 Rahoitus
Suomen YK-nuoret suosittelee, että jatkon kannalta toimeenpano, seuranta ja indikaattorit suunnitellaan ja määritellään selkeästi, sillä on löydettävä keinot edetä toimintaohjelman kanssa. Toimeenpanoon liittyy myös sen kokonaisbudjetti ja Suomen YK-nuoret toivookin, että toimeenpanolle varataan riittävää rahoitusta ministeritasolta. Jotta toiminta saadaan jalkautettua ja toimivaksi, tulee valtion varata ja allokoida järjestöille jatkossa 2250-avustuksia, sillä kansalaisyhteiskunnalla on merkittävä rooli toimeenpanon tukijana- ja toimeenpanijana. Tärkeää on, että rahoituksella tuetaan suoraan nuorten rauhantoimijoiden ja -aktiivien toimintaa.
Toimintaohjelmassa mainitaan seuraavaa: “Vastuutahoja kannustetaan laatimaan hallinnonala- ja toimijakohtaisia vuosisuunnitelmia, jotka edistävät toimintaohjelman toimeenpanoa.” (s. 53) Muotoilussa on epäselvää se, viitataanko kannustuksella ennemminkin suositukseen. Voidaanko vastuutahoja velvoittaa vuosisuunnitelmien laatimiseen toimintaohjelman toimeenpanemisen tueksi? Koska eri tahojen vuosisuunnitelmat ovat erilaisia, voisi myös harkita ajatusta toimintaohjelman toimeenpanon integroimisesta vuosisuunnitelmiin, eikä erillisen Nuoret, rauha ja turvallisuus -vuosisuunnitelman tekemistä.
Suomen YK-nuoret suosittelevat myös pohtimaan sitä, miten 2250-aiheinen työ konkreettisesti huomioidaan yleisavustuksissa ja projektiavustuksissa, jos ne ovat yhteyksissä Veikkauksen pelituottoihin. Toimintaohjelmassa sanotaan seuraavaa: “Ministeriöt ja muut tahot pyrkivät huomioimaan nuoret, rauha ja turvallisuus -aiheisen työn yleisavustuksissa ja projektiavustuksissa.” (s. 53). Koskeeko 2250-aiheisen työn huomioiminen vain yleis- ja projektiavustuksia vai myös talousarvioesityksen kaksivuotisia siirtomäärärahoja? Tärkeää on pohtia sitä, miten kansalais- ja nuorisojärjestöjen 2250-aiheinen työ turvataan ylipäänsä lähitulevaisuudessa, kun Veikkauksen pelituotot laskevat tai jopa poistuvat. Suomen YK-nuorten toiveena on, että valtio kehittää vaihtoehtoisia rahoituslähteitä, kuten julkista rahoitusta ja miten se tehdään niin, että kansalaisyhteiskunnan asema säilyy silti autonomisena, ja irrallaan kunkin hallituksen omista strategisista päämääristä. Lisäksi tulee korostaa, miten nykyinen lainsäädäntö, esimerkiksi nykyinen Valtionavustuslaki (688/2001) huomioi nuoret ja yleensäkin 2250-tematiikan avustusten myöntämisessä. On suositeltavaa, että kaikki vastuutahot, erityisesti ministeriöt, budjetoivat riittävät resurssit toimintaohjelman toimeenpanemiseksi. Mikäli kansalaisjärjestöjä halutaan toimeenpanon vastuutahoiksi, on niille myös turvattava rahoitukselliset toimintaedellytykset.
4.3 Nuorten asiantuntijuus
Suomen YK-nuoret suosittelee myös pohtimaan sitä, kuinka nuorten asiantuntijuus toimeenpanossa hyödynnetään, koska nuorilla on korvaamatonta osaamista ja näkökulmia turvallisuuskysymyksiin. On myös hyödyllistä pohtia sitä, kuinka saadaan maailman ensimmäiselle 2250- toimintaohjelmalle näkyvyyttä kansainvälisesti ja kuinka nuoria voidaan osallistaa mahdollisimman monipuolisesti kansainvälisiin konsultointeihin ja kokouksiin. Päätöslauselman kansainvälisen toimeenpanon kannalta olisi hyödyllistä, että nuoret voisivat osallistua vertaisoppimistapahtumiin ja kansainvälisiin konferensseihin opettaakseen ja oppiakseen toisiltaan.
Suomen on hyvä tunnistaa nuorten asiantuntijuus ja mahdollisesti tukea asiantuntija-verkostoa/poolia, jossa 2250- alumnit sekä uuden toimijat voisivat tuoda 2250- prosessia ja toimintaohjelmaa esiin ammattimaisesti niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Vaikka Suomi ei ole konfliktimaa, on erityisen tärkeää oppia muilta mailta ja heidän nuorilta, kuinka tavoitteita voidaan toteuttaa eri tavoin eri maiden konteksteissa, ottaen huomioon nuorten kokemusasiantuntijuus, ääni sekä tarpeet, lisäten nuorten keskinäistä dialogia. Myös suomalaisten nuorten asiantuntijuutta konfliktinehkäisyssä, rauhanvälityksessä ja rauhanrakennuksessa tulee tukea esimerkiksi kansainvälisten ohjelmien ja koulutusten kautta (JPO, UNV, EU:n siviilikriisinhallintaoperaatiot).
Tulevaisuudessa on myös hyvä pohtia, miten eri sukupuolia osallistetaan tasavertaisesti. Erityisesti naisten aseman ja osallistumisen tunnustaminen päätöksenteossa ja rauhanprosesseissa toimivat Suomen esimerkkeinä kansainvälisesti.
Suomen YK- nuoret antaa mielellään asiantuntijuuttaan myös seuraavaan kansalliseen toimeenpano-ohjelmaan 2024 jälkeen.
Suomen YK-nuoret kiittää ansioituneesta toimintaohjelmasta ja mahdollisuudesta toimia yhteistyökumppanina toimeenpanossa nyt ja jatkossa.
Suomen YK- Nuorten puolesta 7.10.2021
Marianne Koikkalainen
Puheenjohtaja
Suomen YK-nuoret
1 luku Yleiset säännökset (pois lukien 3 §)
Suomen YK-nuoret katsoo, että lain tarkoituksessa mainittu saamelaisten itsemääräämisoikeudesta on hyvä, sillä se saa sisältönsä kansainvälisistä ihmisoikeuksista, mm. KP- ja TSS-sopimuksista sekä YK:n alkuperäiskansajulistuksesta.
3 § Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon
Suomen YK-nuoret katsoo, että nykyisen lain tulkinnavaraisuus on aiheuttanut ongelmia saamelaisten itsemääräämisoikeudelle. YK:n ihmisoikeuskomitea on vuonna 2019 todennut, että Suomi on rikkonut YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta. Muutettava säännös olisi merkittävä parannus nykytilaan ja poistaisi konfliktin kansainvälisen oikeuden ja kansallisen oikeuden välillä.
Suomen YK-nuoret katsoo myös, että kieliperusteen laajentaminen neljänteen polveen yhdenmukaistaisi säännöksen pohjoismaiseen saamelaissopimukseen ja on näin kannatettava.
2 luku Saamelaiskäräjien tehtävät (5-8 §)
9 § Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite sekä 9 b § Menettely yhteistoiminnassa ja neuvotteluissa
Suomen YK-nuoret näkee, että 9 §:n muotoilun tulisi vastata paremmin FPIC-periaatetta, eli vapaaseen tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta. Nykyisellään ”pyrkimys saavuttaa yksimielisyys” ei toteuta periaatetta täysimääräisesti. FPIC-periaate perustuu YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen 19 artiklaan, jonka mukaan valtioiden on neuvoteltava vilpittömässä mielessä ja toimia yhteistyössä alkuperäiskansojen kanssa näiden omien edustuselinten kautta saadakseen niiden vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen ennen kuin valtiot hyväksyvät ja panevat täytäntöön lainsäädännöllisiä tai hallinnollisia toimia, jotka voivat vaikuttaa alkuperäiskansoihin.
5 luku Muutoksenhaku vaaliluetteloa koskevissa asioissa
Suomen YK-nuoret näkee, että oikeusvarmuus, mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta ovat perustavaa laatuisia oikeuksia, jotka on suojattu Suomen perustuslaissa ja joita tulee kunnioittaa. Näemme, että laissa tulee ottaa huomioon YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen 33 artikla, jonka mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä jäsenyydestään tapojensa ja perinteidensä mukaisesti sekä oikeus määrätä toimielintensä rakenteet ja valita niiden jäsenet omia menettelyjään noudattaen. Tästä näkökulmasta KHO:n roolin tulee olla suppea vaaliluetteloa koskevassa valitusasiassa.
Johdanto
Suomen YK-nuoret kiittää ulkoasiainvaliokuntaa mahdollisuudesta antaa lausunto
valtioneuvoston Kehityspolitiikan ylivaalikautisesta selonteosta. Suomen YK-nuoret kiittävät
valtioneuvostoa kattavasta selonteosta, jossa on huomioitu YK:n kestävän kehityksen
tavoitteet Agenda2030 sekä Suomen pitkäjänteinen työskentely kehittyvien maiden tukemisessa ja eri osa-alueiden linkittyneisyyden huomioiva systeemiajattelu. Suomen YK-nuoret näkee Kehityspolitiikan ylivaalikautisen selonteon merkittävänä kansallista turvallisuuspolitiikkaa tukevana, mutta erityisesti kehittyvien maiden tarpeita tarkastelevana strategiana. Selonteko ottaa hyvin huomioon ihmisoikeuksien toteutumisen kehityspolitiikan keskeisenä tavoitteena. Erilaiset kansalliset kontekstit vaativat tarkastelua paikallisella tasolla, joten on merkittävää vahvistaa ihmisten kykyä tunnistaa, vaatia ja toteuttaa oikeuksiaan sekä viranomaisten kykyä kunnioittaa, edistää ja suojella ihmisoikeuksia ja turvata niiden toteutuminen, ml. Lapsen ja nuorten oikeudet.
Suomen YK-nuoret myös katsoo, että Suomen kehityspolitiikan ylivaalikautisessa selonteossa on puutteita. 0,7 prosentin kehitysyhteistyörahoitus bruttokansantulosta on saavutettava ripeästi, kehityspolitiikassa ja -yhteistyössä on muistettava nuorten ihmisoikeuksien toteutuminen sekä ilmastonmuutokseen ja muuttoliikkeeseen liittyviin toimiin tulisi Suomella olla jo hyvissä ajoin suunnitelma. Selonteosta puuttuu myös tärkeitä kestävän kehityksen osa-alueita, joita käsittelemme lausunnon loppuosassa.
1. Selonteon kattava sisältö
Selonteossa kehityspoliittisiksi alueiksi on ensinnäkin valittu naisten ja tyttöjen oikeudet.
Suomen YK-nuoret näkee merkittävänä, että sukupuolten välistä tasa-arvoa kehittyvissä maissa tuetaan erityisesti naisten ja nuorten seksuaali- ja terveyskasvatuksella, lähisuhdeväkivallan kitkemisellä sekä koulutus- ja työllistymismahdollisuuksien lisäämisellä. Yleisesti myös sosiaali- ja terveysturvan kasvattaminen ja palveluiden tukeminen sekä kehittäminen tulisi olla Suomen tavoitteiden ytimessä.
Toisena tavoitteena selonteossa mainitaan koulutus. Kehittyvien maiden nuorten demokratiakasvatuksen, ammatillisten taitojen ja yleissivistyksen kannalta on erityisen tärkeää, että lapset ja nuoret saavat mahdollisuuden kehittyä ja saada tietoa. Myös tutkimuksellisen tiedon jakaminen ja tuottamisen tukeminen ovat merkityksellisiä edistysaskelia siihen, miten tietoa tuotetaan, jaetaan ja hyödynnetään kehittyvissä maissa. Niinkuin selonteossa on tuotu ilmi, suomalaisen koulutuksen ja opettaja-ammattitaidon hyödyntäminen yhteistyössä kehittyvien maiden kanssa on huomioitavaa. Kuitenkin yhteistyön näkökulmasta myös vastavuoroinen oppiminen, käytäntöjen jakaminen ja paikallisen kulttuurin ymmärtäminen ovat oleellisia menestyksellisen yhteistyön takaamiseksi. Näin myös Suomessa kansallinen globaalikasvatus auttaa turvaamaan myös kansainväliset näkökulmat ja elämäntilanteet. Suomella tulisi olla mahdollisuus tukea nuoria opiskelemaan maiden välisissä vaihdoissa ja stipendi-ohjelmien kautta, jotta kahdenvälinen- ja moninkeskinen asiantuntijuus kehittyy. Selonteossa tulisi yhä enemmin ottaa huomioon nuorten asiantuntijuuden tukemisen ja työllisyyden kasvattamisen. Erityistä huomiota tulee myös kiinnittää digitalisaatiokehityksen eri tasoihin ja tiedon saamisen ja pääsyn mahdollisuuksiin.
Kolmantena tavoitteena; Kestävä talous tulisi tukea nuorten työllistymistä lisäämällä työpaikkoja maan sisällä etnisyydestä riippumatta. Jotta nuoret saavat hyvät valmiudet koulutukseen, on taattava, että perheillä on siihen taloudelliset edellytykset. Eriarvoistumisen vähentämiseksi nuorille on tärkeää tarjota työtä, joka on ihmisarvoa kunnioittavaa ja taloudellisesti merkittävää. Palkkaerojen tasaamiseksi on tärkeää, että jokaisella olisi mahdollisuus tavoitella tasavertaista työpanostaan vastaavaa palkkaa, jota esimerkiksi liittojen toimintaa tukemalla voidaan edistää ja valvoa.
Lisäksi tavoite neljä; Ihmisarvoinen työ edellyttää, että työolot ja mahdollisuudet tehdä työtä ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Kehityspoliittisena tavoitteena tulisi olla vähentää riskejä, jolloin ihmisarvoa alentavat vaihtoehdot ovat saatavilla ja mahdollisia (muun muassa pitkät työajat, vaaralliset työolot, lapsityövoima, työn houkuttelevuus liian vähäisellä palkalla).
Selonteossa otetaan kiitettävästi huomioon YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet Agenda2030, joita Suomi toteuttaa niin kansallisesti kuin tukemalla kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista kehittyvissä maissa kehityspolitiikan ja -yhteistyön avulla. Agenda2030 on ensiarvoisen tärkeä sopimus, koska sen tavoitteena on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävä kehitys, joka on kokonaisvaltaista ja kuuluu kaikille YK:n jäsenvaltioille.
On Suomen sekä kumppanimaiden etu, että Suomi työskentelee pitkäjänteisesti tukien
kehittyviä maita saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet ja muistaen aina sen, että “Maiden omistajuus, tarpeet ja kansalliset suunnitelmat ovat keskeisessä asemassa.” (s. 19) YK-nuoret ovat ilahtuneita siitä, että ylivaalikautisen selonteon tarkoituksena on erityisesti vahvistaa suomalaisen kehityspolitiikan ja -yhteistyön pitkäjänteisyyttä, jonka avulla voidaan saada paremmin kestäviä tuloksia. On myös hyödyllistä, että Suomi haluaa vahvistaa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan roolia entisestään Suomen kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä.
Selonteossa on hyvää sen kokonaisvaltainen eri osa-alueiden linkittyneisyyden huomioiva systeemiajattelu. Kokonaisvaltainen lähestymistapa kolmoisneksuksen (kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu, rauhan edistäminen) avulla erilaisiin haasteisiin, joita kansainvälinen yhteisö kohtaa on myös hyvin selonteon mukaan osana Suomen kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä. Kolmoisneksusajattelu on myös osa Agenda2030:ta sekä YK:n tämän hetkistä reformia ja linkittyy myös Nuoret, rauha ja turvallisuus – päätöslauselmaan.
YK on Suomelle merkittävä areena tavoitella kansainvälisen oikeusperustaisen järjestelmän vahvistamista. Selonteossa muistutetaan YK:n merkityksellisyydestä ja siitä miten Suomen on tärkeä toimia aktiivisesti YK-järjestelmässä kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Suomen YK-nuoret tukevat tätä vahvasti.
2. Puutteet selonteossa
Suomen tulee saavuttaa 0,7 prosentin kehitysyhteistyörahoituksen määrä ripeämmin,
kuin mihin se on nyt lupautunut. Suomi on asettanut tavoitteekseen käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kehitysyhteistyöhön vuoteen 2030 mennessä ja 0,2 prosenttia tukena vähiten kehittyneille maille mahdollisimman pian. Suomen käyttämät varat bruttokansantulostaan ovat kuitenkin olleet pitkään alhaiset tällä saralla, ja olisi tärkeää että sitä kasvatettaisiin pian jo ennen vuotta 2030. Onhan Suomi sitoutunut siihen YK:ssa ja muut Pohjoismaat ovat kaukana edellä. Tärkeää on kuitenkin varmistaa varojen käytön luotettavuus, ajallisuus sekä kohteet läpinäkyvällä ja tuloksellisella tavalla.
Nuorten ihmisoikeuksien toteutumisella on erillisiä merkittäviä haasteita, jotka liittyvät
esimerkiksi koulutukseen, työhön tai kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumiseen. On hyvä, että selonteossa tartutaan siihen, että on tärkeää vahvistaa kehittyvien maiden kasvavan nuoren väestön työllistymistä sekä tukea heidän osallisuuttaan, mukaan luettuna mahdollisuuttaan vaikuttaa omaan elämäänsä ja heitä koskeviin päätöksiin. Nuoret ovat vielä lapsuuden ja aikuisuuden välissä ja siksi heidän oikeuksiinsa pitää kiinnittää erityistä huomiota. Siksi onkin kiitettävää, että seuraava kohta mainitaan selonteossa: “ Väestönkasvu vaatii monissa maissa nopeita ratkaisuja nuorten koulutuksen ja työnsaannin parantamiseksi. Etenkin Afrikassa työmarkkinoille siirtyy vuosittain miljoonia nuoria, joiden työnsaantia pandemian aiheuttama talouslama ja heikot työelämätaidot entisestään hankaloittavat.” (s.5) Samoin nuorten ihmisoikeuksien kannalta on hienoa, että “Suomi tavoittelee sitä, että yhä suuremmalla osalla ihmisistä on mahdollisuus ihmisarvoiseen työhön, elinkeinoihin ja toimeentuloon, painottaen erityisesti naisten ja nuorten sekä köyhimpien ja haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien asema.” (s. 11) YK-nuoret haluavat myös muistuttaa, nuorten tärkeästä roolista Agenda2030:n toimeenpanon toteuttamisessa ja seurannassa vaikka Suomen kansallisen Kestävän kehityksen toimikunnan alaisuudessa toimiikin Nuorten Agenda2030 -ryhmä.
Ilmastonmuutos ja muuttoliike on selonteossa tuotu esiin, mutta näiden toimien ennaltaehkäisyyn tulisi Suomella olla jo hyvissä ajoin suunnitelma. Suomi osallistui COP26- konferenssiin Glasgow’ssa marraskuussa 2021, jossa kansallisia sitoumuksia ja Pariisin sopimusta tarkasteltiin kansallisen tason lisäksi myös kehityspoliittisesta näkökulmasta. On erityisen tärkeää, että Suomi pitää kiinni kansallisesti asettamistaan tavoitteista. Huomioitavaa on, että erityisesti Afrikassa sisäinen sekä kansainvälinen muuttoliike tulee vahvasti lisääntymään tulevien vuosikymmenien aikana luonnonkatastrofien ja konfliktien myötä. Tämä koskettaa erityisesti lapsia, nuoria ja maanviljelyshenkilöstöä, jotka joutuvat muuttamaan asuinalueiltaan luonnonkatastrofien sekä konfliktien seurausten myötä niin maan kuin mantereen sisällä, mutta myös kansainvälisesti joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä. Suomella tulisi olla muiden maiden tapaan “Anticipatory action and social security”- suunnitelma, jolla ilmastonmuutoksen myötä tapahtuvaan maahanmuuttoon tulisi varautua yhä paremmin ja tehokkaammin niin kansallisesti kuin kansainvälisten yhteistyön kautta tukemalla kehittyviä maita ilmastonmuutoksen vaikutuksilta, muuttoliikkeen puskureiden vähentämisellä, valmiusjärjestelmien luomisella sekä sopeutumisohjelmien tukemisella.
Suomen kehityspolitiikan päätavoitealueen Rauhanomaiset, demokraattiset yhteiskunnat –kohdassa tulee mainita Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselma (2250) ja sen edistäminen konfliktien ennaltaehkäisyssä, ratkaisussa sekä konfliktienjälkeisissä tilanteissa. Jotta Suomi voi edistää 2250-päätöslauselmaa myös kehityspolitiikassaan ja kehitysyhteistyössä, on mukana oltava myös nuoria päätöslauselman asiantuntijoita. Suomen YK-nuoret painottavat Suomen kansallisen toimintaohjelma Nuoret, rauha ja turvallisuus toimeenpanossa rajat ylittävää valtionhallinnon alojen sekä kansalaisyhteiskunnan ja etenkin nuorisojärjestöjen yhteistyötä toimintaohjelman toimeenpanossa sekä nuorten asiantuntijuuden ja toimijuuden tunnistamista. Toimintaohjelmassa on otettu hyvin huomioon niin kansallinen kuin kansainvälinen taso toimien kohdalla. Sen lisäksi on tärkeää oppia kumppanimaiden nuorilta asiantuntijoilta, miten 2250 päätöslauselmaa voidaan maan kontekstissa edistää. Selonteossa voisi näin yhä vahvemmin korostaa nuorten osallisuuden merkitystä konfliktien ennaltaehkäisyyn ja torjumiseen hyödyntämällä 2250-Nuoret, rauha ja turvallisuus kansallista toimeenpano-ohjelmaa.
Vaikka selonteko on kattava, siinä ei huomioida tarpeeksi kokonaisvaltaisen kestävän
kehityksen tärkeitä osa-alueita. Esimerkiksi datataloutta, disinformaatiota ja tietoturvaa käsitellään hyvin vähän, mitkä ovat merkittäviä osa-alueita. Myös suomalaisen teknologiaosaamisen hyödyntämistä muun muassa infrastruktuurin, telekommunikaation, sosiaali- ja terveyspalveluiden, ilmastovaarojen hälytysjärjestelmien, energiatuotannon tai maatalouskoneiden osa-alueilla mainitaan selonteossa hyvin ohuesti. Suomen YK-nuoret katsovat myös, että Kehityspolitiikan ylivaalikautisessa selonteossa ei mainita tarpeeksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Selonteossa tulee tunnistaa ja tunnustaa kehitystä hidastavat asiat ja suunnata
kehityspoliittisia toimia näiden syiden poistamiseen. Selonteossa kerrotaan monipuolisesti kehityspolitiikan kannalta olennaisista globaaleja haasteista, mutta niitä syitä, jotka ovat johtaneet näihin haasteisiin, ei mainita. Selonteossa puhutaan kehittyvien maiden haasteista ja hauraista konfliktialueista ilman selitystä näiden haasteiden syistä. Ulkopuolisten tahojen epämääräisen maininnan sijaan selonteossa tulisi tunnustaa jälkiteollisten yhteiskuntien historiallisen ja nykypäivän toiminnan vaikutukset kehittyvien maiden haasteisiin ja tavoitteiden saavuttamisen mahdollisuuksiin. Suomen YK-nuoret katsoo, että kehityspoliittisia toimia tulisi suunnata seurausten hoitamisen lisäksi niiden syiden ehkäisemiseen, jotka ylläpitävät globaaleja haasteita, kuten esimerkiksi ylikulutukseen ja asevientiin konfliktialueille.
Suomen YK- Nuorten puolesta 25.11.2021
Marianne Koikkalainen
Puheenjohtaja
Suomen YK-nuoret
Asia: VN/14302/2019
Yleisiä huomioita esityksestä
Suomen YK-nuoret kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta uudeksi ilmastolaiksi.
Suomen YK-nuoret pitää hyvänä, että uutta ilmastolakia on tiukennettu nykyisestä ja siitä on tehty yhä velvoittavampi, mikä toivottavasti näkyy myös käytännön ilmastotoimissa. Lakiehdotuksessa puhutaan kuitenkin vain suunnitelmien ja raportoinnin velvoittavuudesta, ei itse toimenpiteiden ja tavoitteiden saavuttamisen velvoittavuudesta. Laki tulee muotoilla niin, että siihen ei jää tulkinnanvaraa toimenpiteiden velvoittavuudesta. Tämä on selkeä puute lakiehdotuksessa ja Suomen YK-nuoret toivoo, että lakia muokattaisiin vielä velvoittavammaksi ja kunnianhimoisemmaksi, jotta tulevaisuuden sukupolvien elinmahdollisuudet ja luonnon monimuotoisuus varmistetaan.
Ehdotettu laki asettaisi velvollisuuksia vain valtion sekä kuntien ja kuntayhtymien viranomaisille. Lain ja sen nojalla laadittavien suunnitelmien ja kertomusten toivottu välillinen vaikutus myös yksityiseen sektoriin, etenkin yrityksiin, ja näin myös esimerkiksi kuluttajien käyttäytymiseen on täysin riittämätön. Ilmastolain tavoitteena ei voi olla vain ilmastopolitiikan suunnan ohjaus, vaan aidosti riittävien ja velvoittavien ilmastotoimien aikaansaaminen. Suomen YK-nuoret toivoo, että lakiehdotusta tarkennettaessa kiinnitetään vielä huomiota lain suhteeseen muihin täydentäviin lakeihin sekä toimiin, joilla etenkin kulutuksen ilmastovaikutukset sekä Suomen ulkoistetut päästöt ja valtion rajojen ulkopuolisen toiminnan muiden vaikutusten ilmastovaikutukset saataisiin lain piiriin.
13 §:ssä mainitaan eri tahojen osallistumisesta ilmastopolitiikan suunnitelmien valmisteluun, mutta eri tahoja, varsinkin nuoria, tulisi kuulla myös ilmastopäätöksenteon toteutusvaiheessa. Kansalaisten ja erityisesti nuorten kuulemisten tulee tarjota aitoja vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Lakiehdotuksen taustadokumentissa lapset ja nuoret sekä heidän oikeutensa osallistua ilmastonmuutokseen liittyvään päätöksentekoon mainitaan useasti. Itse lakiehdotuksessa lapsia ja nuoria ei kuitenkaan mainita kertaakaan. Ilmastolain osallistumisjärjestelmässä tuleekin huomioida erityisesti ne ryhmät, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa erittäin voimakkaasti. Saamelaisten oikeuksien lisäksi myös nuorten oikeudet vaikuttaa elinympäristöönsä tulee kirjata lakiin. Nuorten osallisuutta on lisättävä ja tuettava. Ilmastotavoitteiden saavuttamisesta on raportoitava nuorten kanavissa ja nuoria kiinnostavalla tavalla. Valtioneuvoston tulee asettaa nuorista koostuva ja riippumaton nuorten elin ilmastopolitiikan suunnittelun ja sitä koskevan päätöksenteon tueksi. Lakiin on kirjattava nuorten elimelle kuulemisvelvollisuus ja kommentointioikeus aina kun lain piiriin kuuluvia tavoitteita tai mittareita asetetaan ja niistä raportoidaan sekä silloin, kun lakia päivitetään.
Ehdotettu ilmastolaki ei yksinään ole lainsäädännön osalta riittävä saavuttamaan ilmastokriisin ratkaisemiseksi tarvittavia toimenpiteitä kansallisesti. Ilmastolain lisäksi tarvitaan lisää muuta lainsäädäntöä, jonka tulee täydentää ilmastolain ulkopuolelle jääviä merkittäviä puutteita.
Hiilineutraaliustavoite ja päästövähennystavoitteet (2 §)
Lain ja sen mukaisen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän hiilineutraaliustavoite ja päästövähennystavoitteet ovat hyvät ja EU:n tavoitteita tiukemmat kansalliset tavoitteet ansaitsevat kiitosta.
Suomen tulee vähentää päästöjään ensisijaisesti fossiilisten polttoaineiden kulutusta vähentämällä. Jo asetetun kivihiilikiellon lisäksi lakiin on kirjattava suunnitelma muistakin fossiilisista polttoaineista luopumiseksi vuoteen 2030 mennessä. Hiilidioksidipäästöjen lisäksi laissa tulee ottaa huomioon myös muut kasvihuonekaasut, etenkin metaani. Ilmastolaissa on sitouduttava kasvattamaan Suomen hiilinieluja ja määriteltävä niille kunnianhimoiset kasvutavoitteet.
Lakiin tulee asettaa sitovat välitavoitteet, joilla varmistetaan vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen. Välitavoitteet tuovat ilmastopolitiikkaan jatkuvuutta ja varmistavat sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden.
Ilmastotoimien oikeudenmukaisuuden, kestävän kehityksen ja saamelaisten erityisaseman turvaamisen varmistaminen laissa ovat olennaisia tavoitteita hiilineutraaliuden ja
päästövähennystavoitteiden lisäksi. Lakiehdotukseen kirjatut ilmastotoimien oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys sekä niiden saavuttamisen varmistamisen keinot jäävät kuitenkin epämääräisiksi. Lakiluonnoksen taustadokumentissa kansainvälisillä sopimuksilla ja EU-lainsäädännöllä viitataan vain ilmastosääntelyyn. Lakiluonnoksen tavoitteet tulee kuitenkin sitoa pelkän ilmastolainsääntelyn sijaan laajemmin kestävän kehityksen tavoitteisiin ja niitä koskeviin sopimuksiin. Esimerkiksi ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden sekä ilmastotoimien sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soisi tulevan selkeämmin esille lakiehdotuksessa.
Lain ja sen mukaisen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteena tulisi olla myös kansalaisten ja etenkin nuorten riittävä tiedonsaanti ja osallistumismahdollisuudet pelkän suunnitelmien kuulemisen sijaan myös toimenpiteiden ja tavoitteiden saavuttamisen seurantaan.
Valtion viranomaisen ja kunnallisen viranomaisen edistämisvelvoite (5 §)
Valtion viranomaisen ja kunnallisen viranomaisen edistämisvelvoite kehittäisi ilmastolakia kokonaisuudessaan velvoittavammaksi, jotta sen tavoitteet saavutetaan. Luonnoksessa edistämisvelvoitetta on laajennettu valtion viranomaisesta myös kunnalliseen viranomaiseen, mikä on kannatettavaa. Kunnat ovat merkittäviä ilmastopoliittisia toimijoita, kuten uuden ilmastolain luonnoksessa mainitaan.
Pykälässä puhutaan kuntien paikallisten olosuhteiden huomioon ottamisesta edistämisvelvoitteessa, mikä ottaa huomioon kuntien erilaiset tilanteet. Näin kunnallinen viranomainen edistäisi ilmastolain pyrkimyksiä mahdollisuuksiensa mukaan. Tämä huomioisi sosiaalisen kestävyyden ja mahdollistaisi reilun siirtymän hiilineutraaliin hyvinvointiyhteiskuntaan. Näin voitaisiin osaltaan tukea myös luonnon monimuotoisuuden suojelua.
Jos käytetään muotoilua “mahdollisuuksien mukaan”, edistämisvelvoitteen riskinä on se, että kunnallinen viranomainen ei edistäisi ilmastolakia vedoten paikallisiin olosuhteisiin ja siten ilmastolain edistämisen mahdottomuuteen. Esityksessä lain velvoittavuus ei myöskään olisi kuntien lakisääteinen tehtävä, mikä on ilmastotavoitteisiin pääsemisen kannalta huolestuttavaa. Laissa olisi tarpeellista myös mainita seuraamuksista velvoitteen noudattamatta jättämiseen.
Suunnittelujärjestelmä, erityisesti uusi maankäyttösektorin suunnitelma (7−13 §)
Ilmastotoimien kiireellisyyden vuoksi ilmastosuunnitelmien ajantasaisuus tulee varmistaa vähintään kerran vaalikaudessa. Etenkin maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman uusiminen vain joka toinen vaalikausi on täysin riittämätön.
Päästöjen kompensoinnin tulee olla viimeinen vaihtoehto hiilineutraaliuden tavoittelussa. Mitigaatiohierarkia tulee ottaa, jos ei jo lain päätavoitteisiin niin vähintään konkreettisia toimenpiteitä ohjaavien ilmastosuunnitelmien muodostamisen ohjaavaksi lähtöperiaatteeksi. Kompensointitilanteessa Suomen tulee tavoitella ensisijaisesti valtion sisäistä kompensointia.
Lakiehdotuksessa esitetään ilmastopolitiikan suunnitelmien valmistelussa varattavaksi yleisölle tilaisuus tutustua suunnitelmaluonnokseen ja esittää siitä mielipiteensä. Kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet tulee laajentaa suunnitelmaluonnosten kommentoinnista myös toimenpiteiden toteutumisen seurantaan. Suunnitelmien luonnosten kommentoinnin lisäksi myös valmiiden suunnitelmien (eli vähintään lakiehdotuksessa mainittujen pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman, maankäyttösektorin suunnitelman ja sopeutumissuunnitelman) tulee olla julkisia, helposti saatavilla olevia sekä selkokielisiä.
Lakiehdotuksessa ei muuten kuin sopeutumissuunnitelman osalta mainita poikkihallinnollisuuden merkitystä. Myös ilmastosuunnitelmien poikkihallinnollisuus ja näin ilmastotoimien yhteis- ja kokonaisvaikutusten huomioon ottaminen ja kestävän kehityksen mukaiset toimenpiteet tulee varmistaa. Jos eri ministeriöiden omia hallinnonalojansa koskevia ja valmistelemia suunnitelmia tarkastellaan kokonaisvaikutusten osalta vasta niiden yhteensovittamisen aikaan, on vaarana, että suunniteltujen ilmastotoimien taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset eivät tue toisiaan.
Ilmastopolitiikan seuranta ja ilmastovuosikertomus (15−18 §)
Tieto Suomen ilmastopoliittisesta päätöksenteosta ja päästövähennystavoitteiden etenemisestä tulee olla helposti, läpinäkyvästi ja jatkuvasti jokaisen saatavilla.
Ilmastovuosikertomusta tulee kehittää niin, että se muodostaa kokonaiskuvan Suomen ilmastopolitiikan tilasta. Siinä tulee raportoida myös Suomen ulkoistetut päästöt. Tämän lisäksi ilmastovuosikertomuksessa tulee tarkastella maankäyttösektorin ja päästökauppasektorin ilmastopoliittisia toimenpiteitä. Ilmastovuosikertomusta on vahvistettava ilmastolain uudistuksen yhteydessä, ja sen saavutettavuutta on parannettava.
On hyvä, että ilmastovuosikertomukseen liittyy tiedottamisvelvollisuus. On kuitenkin tärkeää, että julkinen valtioneuvoston ilmastovuosikertomus on kaikkien helposti saatavilla. Tiedottamisen tulee olla kokonaisuudessaan läpinäkyvää ja saavutettavaa.
Saamelaiskulttuurin edistäminen, saamelainen ilmastoneuvosto (mm. 14 §, 21 §)
Saamelaisten oikeuksien turvaaminen ilmastolaissa on olennainen lisäys aiempaan.
Suomen ilmastopaneeli (20 §)
Laissa asetettujen tavoitteiden on perustuttava tieteeseen: ilmastopaneelia on kuultava ilmastopolitiikan keinoja valittaessa. Ilmastolain on turvattava ilmastopaneelille riittävät resurssit toteuttaa tarkoitustaan panelistien toimiessa samanaikaisesti aktiivisina tiedeyhteisön jäseninä, mikä on lakiehdotuksessa mainittu ainakin valtionavustuksin.
On kannatettavaa, että ilmastopaneelissa on tasapainoinen edustus eri tieteenaloilta, kuten luonnontieteistä, yhteiskuntatieteistä, käyttäytymistieteistä ja yleisesti niiltä tieteenaloilta, joissa tutkitaan ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen läheisesti liittyviä sektoreita kuten liikennettä, rakentamista, energiaa ja maankäyttöä. Monitieteisyydellä tulee vastata myös ilmastotoimien sosiaalisiin ja kulttuurisiin vaikutuksiin sekä ihmisten motivointiin. On siis varmistettava, että ilmastopaneeli on aidosti monitieteinen.
Paneelin käytännön työssä on myös otettava huomioon monitieteisen paneelin erilaiset lähestymistavat ja mahdolliset erimielisyydet eri tieteenalojen käsityksistä asioiden tärkeysjärjestyksessä.
Muutoksenhaku (22 §)
Lakiesityksessä sanotaan, että säännös muutoksenhausta lisätään ilmastolakiin selkeyden vuoksi. On hyvä, että lain luettavuutta näin selkeytetään. Asianosaisten määritteleminen ilmastokriisin ja sen hillitsemisyritysten suhteen jää kuitenkin epämääräiseksi. Lakiehdotuksen taustadokumentissa asianosaiset määritellään hyvin suppeasti. Ympäristöhaittojen vaikutuksista asianosaisiksi tulee katsoa mahdollisimman oikeudenmukainen kohderyhmä niistä henkilöistä ja yhteisöistä, joihin ympäristöhaittojen vaikutukset ovat suorat tai välilliset. Asianosaisten ja näin valitusoikeuden ja muutoksenhakuoikeuden laajentamista tulisi harkita ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi.
Ilmastolaki on tällä hetkellä puitelaki, jolla ei ole varsinaista velvoittavuuden luonnetta. Jos ei ole velvoittavuutta, ei synny oikeuksia. Jos ympäristölaista tulisi velvoittavampi, niin sille voitaisiin taata myös kansallinen oikeusturvamekanismi, joka olisi linkittynyt perus- ja ihmisoikeuksiin. Näin kansalaisilla olisi valitusoikeus, mikäli laki ei toteudu tavoitteidensa mukaisesti. Tärkeää olisi myös pohtia, missä oikeusasteissa asiaa käsiteltäisiin ja kuka olisi muutoksenhakuviranomainen.
Esityksen vaikutukset
On kannatettavaa, että 4 §:ssä mainitaan lain vaikutuksista muuhun suunnitteluun ja päätöksentekoon, siten että tämän lain nojalla laaditut suunnitelmat on, siten kuin niistä muussa laissa erikseen säädetään, otettava huomioon suunniteltaessa ja päätettäessä muun lainsäädännön nojalla kasvihuonekaasujen päästöihin ja poistumiin vaikuttavista ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevista toimista.