Kokka kohti Kestävää kulutusta
27.01.2020
Kaikessa hiljaisuudessa Suomen YK-nuorten uusi hallitus on kuoriutunut kotelostaan. Yhteiskunnallisen muutoksen, tai pikemminkin yhteiskunnallisen jylläyksen, keskellä vuoden 2020 hallituksen viestintävastaava löytää YK-nuorten toiminnasta jatkuvuutta, ymmärrystä sekä ennen kaikkea teemavuoden sanelemaa kestävää kulutusta.
Uusi hallitus, uudet kujeet
Vuosikymmen, ja sen mukana Suomen YK-nuorten hallitus, on vaihtunut. Tahtia porukalle lyö entuudestaan tuttu puheenjohtaja Heidi Saarinen, mutta muuten karuselli on pyörinyt ja porukan ulkoasu pääasiassa muuttunut. Muuan muassa minä olen hypännyt kyytiin mukaan. On hienoa päästä osaksi pitkäaikaista jatkumoa – ja ei, en tarkoita ainoastaan hallitusjatkumoa vaan tunnen pikemminkin asettuvani aktiivisten nuorten ja innokkaiden vaikuttajien vanaveteen. Olenhan toki ollut tällainen aktiivinen ja innokas tekijä aiemminkin, mutta nyt pääsen haastamaan itseäni muiden YK-nuorten parissa.
Kaiken kaikkiaan vuoden 2020 hallitus koostuu 21 innokkaasta nuoresta. Hallitus on järjestäytynyt siten, että perinteisten pestien kuten sihteerin, varapuheenjohtajien ja taloudenhoitajan lisäksi vuoden Kestävä kulutus -kattoteeman toteutumisesta on vastaamassa useita halukkaita. Itse olen saanut kapulanvaihtoviikonlopussa viestintävastaavan tittelin, ja yritän parhaani mukaan ruokkia tätä soihtua, jotta se roihuaisi komeasti myös tulevan hallitusvuoden aikana. Onneksi tätäkään ei YK-nuorissa tarvitse tehdä yksin, vaan vastuun saa jakaa kahden muun taitavan viestijän kanssa.
Vuoden kattoteemana Kestävä kulutus
Vuosille 2019-2021 YK-nuorilla on valtavan isoja ja ajankohtaisia teemoja sanelemassa järjestön toimintaa. Viime vuonna hallitus rakensi toimintansa pitkälti YK:n 2250 Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman ympärille. Kesän loputtua Helsingissä järjestettiin nuorten rauhanviikko, joka oli erinomainen taidonnäyte YK-nuorilta. Onnistunut tapahtuma saa jatkoa myös tulevana vuonna.
Ensi vuonna 2021 tullaan puolestaan keskittymään sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tuolloin mietitään, miten sensitiivisiä sukupuolikysymyksiä tulisi nostaa esille ilman, että oletettuja sukupuolten välisiä eroavaisuuksia liiaksi korostetaan. Tällainen kysymyksenasettelu on osuva esimerkki sukupuoliteeman paradoksaalisuudesta. Molemmat edellä mainitut kattoteemat nivoutuvat tiukasti toisiinsa. Esimerkiksi globaalin etelän yhteiskunnissa kestävää rauhaa on vaikea saavuttaa, mikäli kaikkia yhteiskunnan jäseniä ei tasapuolisesti huomioida rauhanrakennusprosesseissa.
Tämän vuoden teemaksi on nimetty kestävä kulutus, joka ensisilmäyksellä tuntuu tekevän pesäeroa kahteen muuhun vuosilinjaukseen. Edes termit ”kestävä” ja ”kulutus” eivät tahdo mahtua samaan sanaparteen – ensimmäisessä on vahva positiivinen konnotaatio, kun taas jälkimmäinen maistuu suussa pröystäilevältä. Lähemmin tarkasteltuna ”kestävä kulutus” kuitenkin nivoutuu osaksi YK-nuorten toiminnan systemaattista kokonaisuutta. Rauhan yhteiskunta on paljon muutakin kuin pelkkää aktiivisen sodan puutetta: siihen tarvitaan sukupuolten välisen tasa-arvon lisäksi myös ympäristövalveutuneisuutta ja kestäviä toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Toisin sanoen kestävällä kulutuksella viitataan sellaiseen arkiseen kuluttamiseen, josta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle.
Häpeän sijaan ymmärrystä?
Oikeastaan tämän vuoden kestävä kulutus -teema tuntuu jopa liiankin ajankohtaiselta maastopalojen roihutessa ja Thunbergin sanoittaessa nuorten ilmastotuskaa. Vaikka jo “kulutus” sanana saattaa särähtää korvaan, kuluttavat kaikki kuitenkin väistämättä jotakin. Se, mitä, miten ja kuinka paljon, on tietysti itsestä, mutta myös ympäröivästä yhteiskunnasta kiinni. Aion tänä vuonna jatkaa hyväksi toteamaani taktiikkaa, jonka nimeän tuttavallisesti ymmärrykseksi. Ilmastoahdistus on kietonut salakavalat kätensä ainakin tämän nuoren ympärille, ja tällöin juuri ymmärrys on tervetullutta vaihtelua epätoivon tilalle.
Tiedostan, että omat vaikutusmahdollisuuteni ovat hyvät ja varmasti paremmat kuin monen muun kanssaeläjän: eri ihmisillä on erilainen määrä erilaisia resursseja tehdä kulutuksestaan ja elintavoistaan kestävämpiä. Ilmastotekojen ei välttämättä tarvitse olla tavallisen arjen tekoja suurempia ihmeitä – tämän ovat nuoret ympäri maailman omalla perjantaisella lakko-esimerkillään loistavasti osoittaneet.
Tällainen ymmärtäväisyys saattaa kuitenkin jossain valossa näyttäytyä eräänlaisena vastuun pakoiluna, mikä on sinänsä sääli, sillä sitä se ei missään nimessä ole. Tarve ymmärtää ei poislue tarvetta toimia. Häpeilevän katseen takaa on helppo osoittaa sormella, ja myönnän toki, että jätän itsekin häpeän varjolla kertakäyttökuppeja ostamatta tai valoja sytyttämättä. Ja hyvä niin! Tästä huolimatta ymmärtäväisyyden levittäminen on ainakin meikäläiselle se omin tapa parantaa maailmaa. Toisin sanoen vaikka päättäjien (ja nuorten aktiivien, yritysjohtajien, naapurien, meidän kaikkien) on toimittava nyt, kyyninen asenne kaveria kohtaan kantaa huonosti hedelmää.
Ymmärtäväistä, ja ennen kaikkea kestävää, vuotta 2020!
Katariina Bergström
YK-nuorten viestintävastaava