Voisitko sinä kohdata toisen ihmisen ilman ennakkoluuloja?
26.03.2019
YK-nuorten 2250-blogisarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin nuorten osallisuutta ja toisessa osassa suojelua. Sarjan kolmannessa osassa YK-nuorten hallituksen vaikuttamistyön koordinaattori Jasmin Kopra pureutuu ennaltaehkäisyyn.
Rasismi ja syrjintä lisäävät konfliktiriskiä
Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman kolmas alakohta on ennaltaehkäisy. Se velvoittaa hallitukset tukemaan nuorten omaa toimintaa konfliktien ennaltaehkäisyssä. Tällainen nuorten omilla ehdoilla toteutettava toiminta on aivan keskeistä, kun mietimme tapoja lisätä suvaitsevaisuutta ja dialogia yhteiskunnassa.
Suomalainen yhteiskuntamme on hyvin pitkälti yhteiskulttuuri, josta erilainen kulttuuriperimä tai tavat nousevat huutomerkin lailla esiin. Vaikka keskustelua rasismista ja syrjinnästä käydään nykyään entistä enemmän ja ihmiset ovat aikaisempaa tietoisempia, näyttäytyy rasismi epäsuorasti monen arjessa. Tästä erinomainen esimerkki on Brigita Krasniqin haastattelu Helsingin Sanomiin viime kuussa. Haastattelussa mainitaan useita arkipäivän rasismin tilanteita: stereotyyppiset oletukset, harmittomiksi tarkoitetut vitsit tai loukkaavat perinteet.
Erilaisuus ei myöskään aina kumpua vain ulkoisista tekijöistä tai tavoista. Kaikkien nuorten kasvutarinat eivät ole aina samanlaisia, vaan omassa elämässä tapahtuneiden seikkojen vuoksi nuori voi jäädä yhteiskunnan rakenteiden ja turvaverkkojen ulkopuolelle. Vaikka yhteiskunnallisen radikalisoitumisen taustatekijöitä ei tiedetä tarkasti, on tutkimuksissa noussut esille yhteys syrjäytymiseen. Tällöin nuori saattaa kokea vahvaa turhautumista siihen yhteiskuntaan, jonka ulkopuolelle hän kokee jääneensä.
Kenellä on vastuu?
Ennaltaehkäisyn teeman kohdalla kysymys eri toimijoiden vastuusta ei ole aivan yksinkertainen. Toisaalta monet rasismia ja eriarvoistumista tuottavat rakenteet vaikuttavat yhteiskunnallisessa toiminnassa niin, että yksilöllä ja nuorella on niihin hyvin rajoitetusti sanavaltaa: Kohdellaanko vähemmistöryhmistä tulevia nuoria yksilöinä? Saavatko he tarvittaessa tukea yhteiskuntaan integroitumiseen? Millaista mallia saamme esimerkiksi mediasta ja vaikuttajilta monikulttuurisesta ja -arvoisesta yhteiskunnasta? Millaisilla tavoilla sensitiivisyyttä erilaisuutta kohtaan kasvatetaan esimerkiksi koulutuksessa?
Onneksi tähän lisäksi tulee kuitenkin juuri nuorten omaehtoinen sekä nuorten ehdoilla toimiva ja konflikteja ennaltaehkäisevä työ. Suomessa on monia kansalaisjärjestöjä, jotka tekevät arvokasta työtä nuorten osallisuuden lisäämiseksi ja joiden budjetti on usein riippuvainen valtion tukien tasosta. Nämä järjestöt paitsi pyrkivät lisäämään tietoisuutta, myös kouluttavat syrjinnän vastaisista teemoista ja järjestävät nuorille mahdollisuuksia kohdata aidosti ja ilman ennakkoluuloja. Tällaisen toiminnan jatkuvuuden ja rahoituksen takaaminen onkin keskeinen osa 2250-päätöslauselmassa määriteltyä konfliktien ennaltaehkäisyä.
Rohkeutta muutokseen
Mitä sitten yksilö voisi tehdä? Keinot ovat lopulta helppoja, mutta muutoksen tapahtuminen vaatii aikaa ja itsekriittisyyttä, rohkeuttakin. Uskallatko sinä kohdata toisen ilman ennakkoluuloja tai -odotuksia? Kohteletko sinä jokaista ihmistä yksilönä, omien kokemustensa ja mielipiteidensä summana? Milloin viimeksi olet aidosti kohdannut ihmisen, joka ei ole samanlainen kuin sinä?
Kohti rohkeampaa viikkoa!
Jasmin Kopra
Vaikuttamistyön koordinaattori