Millainen on rauhan yhteiskunta?
07.05.2019
YK-nuorten 2250-blogisarja tulee päätökseensä pohdinnalla rauhanvälityksestä ja jälleenrakentamisesta. Tässä kirjoituksessa kansainvälisen toiminnan projektikoordinaattori Emmi Kivi keskittyy päätöslauselman viidenteen pilariin eli vetäytymiseen ja sopeutumiseen konfliktin jälkeisessä tilassa.
Mistä on kysymys?
Aseistariisunta, kotiuttaminen ja sopeutuminen ovat konfliktin jälkeisiä toimenpiteitä, joilla edistetään pysyvän rauhan rakentamista. Keskeistä on konfliktin osapuolten integrointi takaisin yhteiskunnan jäseniksi ja vetäytyminen aseellisesta toiminnasta yhteisöjen elvyttämiseksi. Päätöslauselma 2250 rohkaisee nuorten sisällyttämistä rauhanneuvotteluihin kumppaneina edellyttäen heidän konfliktikokemusten ja tarpeiden huomioimista. Samalla se edellyttää aseettomien vaikutusväylien luomista, joiden kautta nuorilla on mahdollisuus kehittyä yhteiskunnan toimijoiksi, rauhankulttuurin oppilaiksi ja sen sanansaattajiksi.
Tulevaisuus on nuorten ja nuorille, joten heidän tulisi olla sitä myös suunnittelemassa ja rakentamassa – alusta alkaen. Sen sijaan nuorten toimettomuus ja turhautuminen johtavat helposti haitalliseen ja laittomaan toimintaan. Vaientaminen ja vaihtoehdottomuus puolestaan vaurioittavat yhteiskuntarauhan saavuttamista.
Tulevaisuuden yhteiskunta on osallistava
Konfliktin jälkitilassa päätöslauselman viidennen pilarin voisi tulkita edellytykseksi muiden toiminta-alueiden toteutumiselle. Siten onnistuessaan päätöslauselma loisi nuorille konfliktin raunioista yhteiskunnan, jossa heillä on tosiasialliset mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon tasavertaisina kumppaneina paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla. Nuorten oikeudet olisi turvattu ja heitä suojeltaisiin väkivallalta. Yhteiskunnissa vallitsisivat yhteisvastuun, dialogin ja suvaitsevaisuuden ominaisuudet ennaltaehkäisten tulevaisuuden konflikteja. Edellä mainituista teemoista voitte lukea tarkemmin aiemmista 2250-blogisarjan kirjoituksista.
Rauhanrakentamisessa keskeistä on kriisin jälkeisen oikeudenmukaisuuden ja sovituksen vaaliminen, myös nuorten keskuudessa. Menneisyyden murheet on sovitettu, muttei unohdettu. Januksen kasvot on suunnattu tulevaisuuteen investointeina nuorten opetukseen ja koulutukseen. Nuoria kannustetaan yrittäjyyteen ja integroidaan työmarkkinoille. Nuoriso-organisaatioita tuetaan rauhanprosesseissa. Päätöslauselma ei siten luo vain vaikuttamisareenaa nuorille, vaan tuottaa heille kelpoisuuden toimia siinä. Sen viides pilari ei tue tai turvaa nuoria, vaan voimaannuttaa heidät omavaraisiksi ja osaaviksi toimijoiksi.
Millainen on päätöslauselman nuori?
Päätöslauselman viides pilari kietoo siten yhteen kansainvälisen yhteisön vastuun ja paikallisen omistajuuden. Rauha ei ole tuontituote, se kumpuaa yksilöistä ja yhteisöistä. Rauha ei ole projekti, vaan paikallinen vuorovaikutuksen, luottamuksen ja sopeutumisen prosessi. Toiveena ulkovalloille on tunnustus taitavuudesta ja pyyntö ponnahduslaudasta yhteisöjen toipumiselle ja uudistumiselle – se riittää.
Nuoret eivät ole väkivallan agentteja tai sen uhreja, vaan kumppaneita ja rauhan kulttuurin edistäjiä saadessaan siihen tarvittavat tiedot ja taidot. Nuoret eivät ole ongelmien edistäjiä, vaan ratkaisu yhteiskunnan rasitteille. Nuorissa on potentiaali tulevaisuuden rauhalle ja kestävälle kehitykselle.
Päätöslauselman voimaantunut nuori tuntee olevansa oman elämänsä määrittäjä, uskoo itseensä ja vaikutusmahdollisuuksiinsa. Hän on luomassa vakaata yhteiskuntaa, jonne väkivalta ja aseelliset konfliktinratkaisut eivät ole tervetulleita. Hän on arvostettu pysyvän rauhan rakentaja.
Emmi Kivi
Kansainvälisen toiminnan projektikoordinaattori