Maailman YK-liittojen yleiskokouksessa korostettiin nuorten roolia rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä

Maailman YK-liittojen (WFUNA, World Federation of United Nations Assocations) 42. yleiskokous ja sen yhteydessä pidetty kolmas Global Youth Forum järjestettiin tänä vuonna Punta Canassa, Dominikaanisessa tasavallassa. Joka kolmas vuosi pidettävässä yhteistapahtumassa YK-liitot kokoontuvat sopimaan suuntaviivoistaan tulevalle kolmivuotisjaksolle, ja samalla edustajat useiden valtioiden YK-nuorista pääsevät tapamaan toisiaan, jakamaan parhaita käytäntöjään sekä ideoimaan yhteisiä projekteja.

Muita nuorisoedustajia tavatessa on jokseenkin valaisevaa huomata kuinka eri valtioiden YK-nuoret ovat sopeutuneet poikkeaviin toimintaympäristöihinsä. Esimerkiksi Haitin YK-nuorten tärkeimpänä tavoitteena on toimia YK:n arvoihin nojaavana järjestönä, joka tuo lapset ja nuoret yhteen pitääkseen heidät pois järjestäytyneen rikollisuuden parista. Vaikkapa Saksassa tai Suomessa toiminta taas keskittyy huomattavasti enemmän nuorten kouluttamiseen kestävän kehityksen teemoista ja tietoisuuden lisäämiseen YK:sta. Erilaisista lähtökohdista huolimatta useat nuorten kohtaamat haasteet ovat kuitenkin universaaleja, minkä vuoksi kansainvälinen yhteistyö näiden epäkohtien esiintuomiseksi ja ratkaisemiseksi on tärkeää.

Yksi yleiskokouksen ja nuorisokokouksen johtavista teemoista oli nimenomaan nuorten asema rauhan ja turvallisuuden rakentajina ja ylläpitäjinä. Aihe on erityisen ajankohtainen tänä vuonna, jonka aikana on julkaistu YK:n uusi nuorisostrategia sekä laaja seurantatutkimus  YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2250 (2015) ”Nuoret, rauha ja turvallisuus” täytäntöönpanosta.

Suomalainen järjestökenttä on paitsi 2250-päätöslauselman alullepanija, myös aktiivinen toimija kyseisen päätöslauselman tehokkaassa kansallisessa implementoinnissa, minkä vuoksi Suomea oltiin pyydetty moderoimaan aiheeseen liittyvä paneelikeskustelu. Paneelissa Kolumbian ja Armenian YK-liitot korostivat nuorten erityisen merkittävää roolia sellaisissa valtioissa, jotka ovat vasta selviämässä vuosikausia jatkuneista konflikteista. Ensiarvoisen tärkeänä koettiin nuorten näkeminen yhteiskunnallisen kehityksen voimavarana eikä uhkana. Jotta nuorissa oleva potentiaali saataisiin käytettyä, tulisi heidät myös osallistaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon kaikissa aihepiireissä, eikä ainoastaan sellaisissa, joita pidetään nuoria koskettavina.

Suomi ei eroa muista valtioista siinä, että täälläkään nuoret eivät ole tasapäinen joukko ihmisiä, jolla on yhteinen tahto ja yhteinen ääni. Kun puhutaan nuorista, on pidettävä mielessä, että erilaisilla nuorilla on erilaiset toiveet ja tarpeet. Näin myös keinot nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden tukemiseksi tulee olla erilaiset.

Kuunteleminen on usein kuitenkin paras keino aloittaa.

Aaron Fagerholm, YK-nuorten hallituksen jäsen