LGBT-oikeudet Ukrainassa

Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan vuonna 2022 seurasi laaja mediahuomio maata kohtaan ja Euroopan Unionin ehdokasmaan titteli herätti keskustelun jäsenehtojen toteutumisesta maassa. Sitä kautta pinnalla oli muun muassa Ukrainan julkisen talouden vakaus, lainsäädännön yhdenmukaisuus perussopimuksen kanssa ja ihmisoikeustilanne. Sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat päässeet otsikoihin, mutteivät riittävissä määrin. 

Historiallisesti LGBT-oikeudet ovat kokeneet murroksen Ukrainassa. Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa miesten väliset suhteet oli kriminalisoitu ja heitä odotti vuoden mittainen vankeusrangaistus. Naispareja kohtasi psykiatrinen “hoito” ja transsukupuolisuutta pidettiin mielisairautena. Ukrainan itsenäistymisen 1991 jälkeen siitä tuli ensimmäinen entinen Neuvostoliiton maa, joka dekriminalisoi homoseksuaalisuuden. Siitä huolimatta LGBT-oikeuksien kehitys on ollut hidasta seuraavalla vuosikymmenellä.

2010-luvun alku oli merkittävien muutosten aikaa. Vaiheittainen demokratian käytänteiden kehitys yhteiskunnassa, median läpinäkyvyyden lisääntyminen, vahva LGBT-aktivismin aalto ja yleinen yhteisön näkyvyyden kasvu paransivat tilannetta. Toisaalta, ja osin luultavasti vastauksena positiiviselle käänteeelle, homofobinen retoriikka arkipäiväistyi niin poliittisissa kuin uskonnollisissa instituutioissa. Kansainvälisten lahjoittajien tuella Ukrainan LGBT-liike kuitenkin vahvistui ja alkoi tehdä yhteistyötä ihmisoikeusjärjestöjen ja median kanssa. Sen sijaan Ukrainan parlamentille tehtiin ehdotus “homoseksuaalisen propagandan” kieltävästä laista ottaen mallia Venäjän 2011-2012 muuttuneesta lainsäädännöstä. Lopulta se kuitenkin estettiin aktivistien, diplomaattien ja ihmisoikeustaistelijoiden tuella, mutta tapaus toimii hyvänä esimerkkinä Ukrainan tasapainottelulle “ystävällisten” Venäjä-suhteiden ja Euroopan integraatiopolitiikan välillä. 

Vuonna 2015 astui voimaan presidentti Poroshenkon hyväksymä Kansallinen ihmisoikeusstrategia, jossa ei mainittu LGBT-oikeuksia, aktiivisesta lobbaamisesta huolimatta. Myöhemmin oikeusministeriö kuitenkin hyväksyi toimintasuunnitelman vuoteen 2020 saakka sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi. Siihen sisältyi muun muassa sukupuoli-identiteetin ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvan syrjinnän kieltämisen sisällyttäminen yleisiin syrjintälakeihin, lainsäädännön parantaminen LGBT-ihmisiä kohtaan kohdistuvia viharikoksia vastaan, rekisteröityjen parisuhteiden lainsäädännön kehittäminen, terveys- ja sosiaalipoliittisten ongelmien käsittely, jotka liittyvät transsukupuolisiin ja intersukupuolisiin ihmisiin. Edistysaskeleista huolimatta, yleinen mielipide LGBT-oikeuksista Ukrainassa osoittaa edelleen merkittävää homofobiaa. Itä-Ukrainassa, Luhanskissa, vuonna 1997 perustettu LGBT-oikeuksia Ukrainassa edistävä keskus Nash Svit teetti vuonna 2016 kansalaiskyselyn ihmisten asenteista homoseksuaalisuutta kohtaan. Alle 5% suhtautui enemmän tai vähemmän positiivisesti, 60% tai enemmän yksiselitteisen negatiivisesti, 5% ei osannut päättää ja 30% vastasi “ei kiinnosta”. 

Väkivaltarikosten määrä seksuaalivähemmistöjen edustajia kohtaan on ollut merkittävää 2010-luvulla. Nationalistiset ja homofobiset ryhmittymät ovat esimerkiksi kutsuneet uhreja feikkeihin kokouksiin, pahoinpidelleet heidät henkisesti sekä fyysisesti ja julkaisseet nöyryyttäviä videoita heistä internetiin. Poliisi on usein katsonut läpi sormien LGBT-ihmisiin kohdistuvia rikossyytteitä. Uhrit ovat usein välttäneet ilmoitusten tekoa rikoksista poliisille peläten kohtaavansa sen seurauksena enemmän ongelmia kuin suojelua. Oma ongelmansa ovat LGBT-ihmisten oikeudet vuodesta 2014 miehitetyillä Krimin ja Itä-Ukrainan alueilla. Sukupuolivähemmistöjen edustajat ovat paenneet alueilta, kun venäläinen lainsäädäntö on otettu alueilla käyttöön Venäjän hitaasti mutta varmasti venäläistäessään alueita. Marraskuussa 2022 Nash Svit julkaisi raportin, jossa he kertoivat vähintään kymmenestä tapauksesta, jossa Venäjän miehityksen alla asuvia LGBT-yhteisöön kuuluvia ihmisiä oli raiskattu, vangittu, pahoinpidelty, ryöstetty tai yritetty murhata. 

Venäjän aloittama hyökkäyssota viime vuonna on tuonut LGBT-oikeudet toisenlaiseen valoon. Sukupuolivähemmistöjä edustavien haavoittuneiden tai kuolleiden ukrainalaisten sotilaiden kumppanit eivät omaa samoja oikeuksia kuin naimisissa olevat heteropariskuntien osapuolet. Sairaalakäynnit, menehtyneen tunnistaminen tai omaisuuden lunastaminen ovat mahdottomuuksia LGBT-pareille. Tämän vuoden maaliskuussa oikeustilanne notkahti hieman eteenpäin, kun ukrainalainen lainsäätäjä Inna Sovtsun esitteli parlamentille lain, joka tunnustaisi samansukupuolisten parisuhteen ja antaisi LGBT-parien liitoille samat oikeudet kuin heterosukupuolisilla pareilla jo on. Sovtsunin mukaan hänen lakiehdotuksensa läpimeno olisi kestänyt kauemmin ilman sotaa. Kesällä 2022 kansalaisaloite avioliiton tasa-arvoisuudesta sai yli 28 000 allekirjoitusta ja eteni presidentti Zelenskyn käsittelyyn. Hän puolsi, mutta Ukrainan perustuslain linjaus avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona ei voi käydä muutosprosessia läpi sota-aikana. Joulukuussa maassa kuitenkin meni läpi laki median seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan vihapuheen tuomittavuudesta. Sovtsun uskoo, että Venäjän presidentti Putinin vihamielinen suhtautuminen sukupuolivähemmistöihin ja Venäjän huono ihmisoikeustilanne ovat edesauttaneet Ukrainan sisäistä solidaarisuutta vähemmistöä kohtaan. “Ihmiset, jotka ovat yleensä olleet ystävällisiä Venäjää kohtaan… sanovat nyt, että “jos Venäjä vihaa homoja, niin me rakastetaan niitä””, hän kertoo. 

Jo helmikuussa 2014 Maidanin mielenosoitusten yhteydessä Venäjän valtiollinen media pyrki häpäisemään mielenosoittajien vaateen lähentymisestä Euroopan Unionin kanssa levittämällä homofobista viestintää. Venäjän suurimassa sanomalehdessä väitettiin mielenosoituksen olevan järjestetty “nationalistien, antisemitistien, uusnatsien ja homoseksuaalien” toimesta. Media yleisestikin käytti mielenosoituksesta nimeä “Homomaidan”.

Ukrainan LGBT-yhteisö on viimeisen vuoden aikana osoittanut ennennäkemätöntä resilienssiä ja kasvanut entistä vahvemmaksi. Merkittävä määrä sotilaita on tullut kaapista ja käyttänyt siinä LGBTIQ Military:a, LGBT-sotilaiden oikeuksia edistävää organisaatiota, alustanaan. Toukokuussa 2022 Nash Svit ja Kyiv International Institute of Sociology teetti tutkimuksen, jonka mukaan 64% ukrainalaisista puolsi sukupuolivähemmistöjen edustajien yhtäläisten oikeuksien puolesta. Merkittävää on myös se, että puolet negatiivisen suhtautumisen omaavista sanoi kannattavansa yhtäläisiä oikeuksia. Vuoden 2016 kyselystä negatiivisen asenteen omaavien määrä on siis pudonnut 60%:sta 38%:aan. 

Sodan runtelema Ukraina jatkaa taisteluaan itsenäisyytensä ja olemassaolonsa puolesta. Kun jokainen kansalainen on mukana, ei ole väliä mistä taustasta hän tulee tai mikä on hänen sukupuoli-identiteettinsä. Venäjä edustaa vanhoillisuuden ja menneisyyden myrskypilveä, jonka varjoon ei haluta jäädä. Siksi tämän vyöryvän myrskypilven hopeareunuksena voidaan nähdä alhaalta ylös tapahtuva yhteiskunnallinen murros, jonka keskiössä ovat yhteisöt ja ihmiset, eikä instituutiot ja poliittiset elimet. Sotiva Ukraina on myös solidaari Ukraina. Siksi uskallan toivoa parempaa huomista, myös LGBT-yhteisölle Ukrainassa.

Niinpä toivotankin kaikille, 

Hyvää pridea!

— Valeria