Juhlavuosiblogi: Eväitä köyhyyden käsittelyyn

Mene ylös ↑

Juhlavuosiblogi: Eväitä köyhyyden käsittelyyn

28.01.2017

Köyhyys on yhteiskunnallinen ilmiö ja inhimillinen kokemus, joka saa niin taloudellisia, sosiaalisia kuin henkisiä muotoja. Avain köyhyyden poistamiseen on toisaalta yksilön, toisaalta yhteiskunnan käsissä. Pyysimme Helsingin yliopistossa opiskelevaa Ilpo Hirvosta, 24, pohtimaan, miten köyhyyttä tarkastellaan filosofian näkökulmasta. Hirvosen teoreettista filosofiaa edustava kandidaatintutkielma palkittiin vastikään niin sanotulla Junior Nobelilla.

Kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteista ensimmäinen pureutuu köyhyyteen ja sen kaikkien muotojen poistamiseen kaikkialta maailmasta. Teoreettista filosofiaa maisterivaiheessa opiskelevan Ilpo Hirvosen mukaan köyhyyteen liittyy monenlaisia ongelmia.

– Köyhyys on paitsi yhteiskunnallinen ilmiö niin myös, ja kenties ensisijaisesti, inhimillinen kokemus. Siihen liittyy sosiaalisia ja psykologisia ongelmia, yksilöllisesti koettuja häpeän ja nöyryytyksen tunteita sekä niin yksilön kuin yhteisön tasolla vieraantumista tai syrjäytymistä toisaalta yhteiskunnasta, toisaalta omasta itsestään, kuten Karl Marx voisi asian ilmaista, Hirvonen pohtii.

Köyhyyden käsite on monimutkainen. Hirvonen vertaa sitä englannin vastaavaan käsitteeseen poverty, joka tarkoittaa paitsi taloudellista köyhyyttä, myös kurjuutta.

– Jos otamme käsitteen määrittelemisen lähtökohdaksi taloudellisen köyhyyden, niin köyhyys voidaan määritellä tilaksi, jossa yksilö tai yhteisö elää alle yhden euron palkkatuloilla päivää kohti.

Toisaalta käsite voidaan määritellä yleisemminkin, ilman köyhyysrajaan viittaamista.

– Silloin köyhyys voi esimerkiksi olla tila, jossa yksilö tai yhteisö ei pysty tyydyttämään biologisia, sosiaalisia ja henkisiä perustarpeitaan alhaisen palkkatason vuoksi tai muiden taloudellisten edellytysten puuttuessa, Hirvonen muotoilee.

 Köyhyyden kirjavat muodot

Hirvonen vahvistaa, että köyhyyttä voidaan tarkastella monista eri näkövinkkeleistä. Hän päätyy kuitenkin jäsentämään käsitteen taloudelliseen (köyhyysraja), sosiaaliseen (ihmissuhteet) ja henkiseen (koulutus, kulttuurinen pääoma) köyhyyteen.

– Nähdäkseni nämä muodot voidaan asettaa hierarkkiseen järjestykseen sillä perusteella, että taloudelliseen köyhyyteen on puututtava ensisijaisesti. Köyhyysrajan alapuolella elävät ihmiset kärsivät todennäköisesti myös sosiaalisen ja henkisen köyhyyden muodoista, Hirvonen pohtii.

Toisaalta asia ei ole yksiselitteinen. Hirvonen korostaa, ettei ole mahdotonta kuvitella päinvastaista tilannetta. Taloudellisesti köyhä ihminen voi olla sosiaalisesti ja henkisesti rikas, ja taloudellisesti rikas voi kokea köyhyyttä esimerkiksi ihmissuhteissaan.

– Taloudellinen köyhyys vaikuttaa kuitenkin ihmisen biologisiin perustarpeisiin niin suorasti, että pitkällä aikavälillä muiden tarpeiden tyydyttäminen vaikeutuu esimerkiksi terveydellisistä syistä. Köyhyyden luonnetta mutkistaa erityisesti se, jos tavoitteenamme on ymmärtää globaalia köyhyyttä eli köyhyyttä kaikkialla maailmassa. Köyhyys länsimaalaiselle miljonäärille ja intialaiselle maanviljelijälle tarkoittavat luultavasti eri asioita, Hirvonen toteaa.

Köyhyys – yksilön vai yhteiskunnan vastuu?

Filosofia tarjoaa erilaisia näkökulmia köyhyyden tarkasteluun. Kehitysetiikkaa edustava Peter Singer korostaa, että maailman hyväosaisilla on moraalinen velvollisuus auttaa kaikkia maailman köyhyydessä eläviä ihmisiä. Hirvonen tuo näkökulman lähemmäksi suomalaista arkea.

­ – Singerin johtopäätös voidaan muotoilla esimerkiksi niin, että suomalaisen keskituloisen Matin on lahjoitettava osa palkastaan bengalilaisten tai syyrialaisten lasten hyväksi riippumatta siitä, että on olemassa vaikkapa Martti, joka voisi tehdä samoin. Harva ihminen kuitenkaan toteuttaa Singerin johtopäätöstä käytännössä, sillä se edellyttää merkittävää elintason laskua ja mukavuuksista luopumista, hän kuvailee.

Yhteiskuntateoreetikko John Rawls ja käsite tietämättömyyden verhosta puolestaan tarjoavat yhteiskunnallisen näkökulman köyhyyden ja yhteiskunnan pelisääntöjen tarkasteluun. Rawlsin teoriaa voidaan soveltaa myös globaaliin maailmaan. Silloin kuvitellun verhon takana seisova ihminen ei esimerkiksi tiedä, mihin yhteiskunnalliseen asemaan tai maanosaan päätyy, minkä sukupuolen saa tai mihin etniseen ryhmään kuuluu.

– Rawlsin ehdotus antaa ihmisille kuitenkin mahdollisuuden etäännyttää itsensä moraalisesta vastuusta sanomalla, että köyhyyden poistaminen on kansalaisten sijaan valtion velvollisuus, vaikka todellisuudessa rawlsilainen ehdotus edellyttäisi tietysti yksilöiden aktiivista osallistumista globaalin yhteiskunnan muuttamiseen, Hirvonen tähdentää.

Hirvosen mukaan Singerin ja Rawlsin välimaastoon sijoittuva näkökulma voisi tarjota apuja köyhyyden poistamiseen maailmasta.

– Käytännön tasolla tämä tarkoittaa paitsi hyväntekeväisyyteen niin myös poliittiseen päätöksentekoon osallistumista edustuksellisessa demokratiassa siten, että äänestetään globaalia taloudellista tasa-arvoa kannattavia ehdokkaita, Hirvonen teroittaa.

Filosofia auttaa ymmärtämään köyhyyttä

Filosofia tarjoaa ihmisille eväitä ajattelun arviointiin ja vapauttaa ajattelua. Hirvosen mukaan tieteenala mahdollistaa sellaisia ajatuksenkulkuja, joiden läpikäyminen on hyödyllistä ymmärryksemme syventymisen ja päämääriemme muotoilun kannalta.

– Filosofia voi esimerkiksi saada meidät ymmärtämään, että köyhyys ei ole välttämätön paha vaan tietyistä valinnoista johtuva seuraus, jonka voimme joko hyväksyä tai olla hyväksymättä. Tällöin taas voimme ymmärtää, että köyhyyden poistaminen kaikkialta maailmasta edellyttää ennen kaikkea ennakko-oletuksiemme uudelleenarviointia ja ajattelumme muuttamista, Hirvonen johdattelee.

Tieteenalan kokonaisvaltaisuus kiehtoo Hirvosta.

– Filosofia on kaikkien tieteiden äiti vähintään historiallisessa mielessä. Filosofian pyrkimyksenä on löytää ainakin jonkinlainen yleisyys. Sitä opiskellessaan tulee opiskelleeksi vähän kaikkea kvanttifysiikasta ja logiikasta kieliin ja historiaan, Hirvonen pohtii.

Tutkielma poiki arvostetun palkinnon

Maailman suurin kansainvälinen akateeminen kilpailu Undergraduate Awards myönsi Hirvosen kandidaatintutukielmalle, “On the Interrelation between Phenomenology and Externalism”, globaalin palkinnon filosofian kategoriassa. Kilpailussa palkitaan kandidaatintutkielmia ja muita sen tasoisia akateemisia töitä yhteensä 25:ssä eri kategoriassa.

– Tänä vuonna palkinnon jakoi NASA-astronautti Mae Jemison. Uskon erottuneeni edukseni hiukan erikoisemmalla aihevalinnalla sekä akateemisessa filosofiassa usein toisilleen vastakkaisiksi kärjistyvien analyyttisen ja fenomenologisen lähestymistavan välimaastoon sijoittuvalla näkökulmallani, Hirvonen perustelee.

Hirvonen kertoo jatkavansa myös pro gradu –tutkielmassaan fenomenologisen filosofian perustaneen Edmund Husserlin jalanjäljissä. Opintojen ohella Hirvonen harrastaa aktiivisesti taiteita, erityisesti elokuvaa ja kirjallisuutta, joita hän opiskelee myös sivuaineinaan. Tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat jo kirkastuneet.

– Haluaisin ensisijaisesti työskennellä filosofian tutkijana jossakin yliopistossa, mutta olen kiinnostunut laajemminkin kirjoittamisesta ja ajattelusta, joita voisin kuvitella harjoittavani myös muissa ammateissa. Tarkoituksenani on hakea jatko-opintoihin filosofian maisteriksi valmistumisen jälkeen, hän päättää.

YK-nuoret täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Ilpo Hirvosen haastattelu toteutettiin osana YK-nuorten juhlavuosiblogia, jonka tavoitteena on perehtyä kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteisiin eri alojen toimijoiden, asiantuntijoiden ja opiskelijoiden haastattelujen ja kirjoitusten avulla.

IlpoHirvonen

Teksti: Ulriikka Myöhänen / Ilpo Hirvosen sähköpostihaastattelu

Kuva: Iida Hirvonen