Juhlavuosiblogi: Sanitaatio kaikille on tahdon kysymys

Mene ylös ↑

Juhlavuosiblogi: Sanitaatio kaikille on tahdon kysymys

9.06.2017

Suomen YK-nuorten juhlavuosiblogin kuudennessa osassa Käymäläseura Huussi ry:n projektipäällikkö Sari Huuhtanen käsittelee sanitaatiota ja sen merkitystä.

Kenellä on oikeus käydä käymälässä – sitä kyseltiin Maailma Kylässä -festivaalien paneelikeskustelussa *)  toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Oikeastaan on aika järkyttävä ajatus, että tätä pitää vielä vuonna 2017 pohtia, vaikka olemme käyneet kuussa jo aikapäiviä sitten ja kehittäneet mitä ihmeellisimpiä vempaimia helpottamaan elämäämme. Mutta niinkin arkipäiväistä asiaa ja perustarvetta kuin vessassa käyntiä emme ole vielä onnistuneet ratkaisemaan. Yhä edelleen on noin 2.4 miljardia vailla asianmukaista käymälää ja lähes miljardi heistä ulostaa päivittäin maastoon. Erityisen hankalaa tämän asian hoitaminen ihmisarvoisesti on monella erityisryhmällä, kuten vammaisilla, joiden pääsy vessaan ei ole itsestään selvyys edes täällä Suomessa, saati sitten kehitysmaissa.

Amu Urhonen Kynnys ry:stä muistutti paneelissa esteettömyyden tärkeydestä sanitaation ulottamiseksi kaikille.

Amu Urhonen Kynnys ry:stä muistutti paneelissa esteettömyyden tärkeydestä sanitaation ulottamiseksi kaikille.

1800-luvulla todistettiin huonon hygienian yhteys tautien leviämiseen ja tämä olikin merkittävä askel kuolleisuuden (erityisesti lapsikuolleisuuden) vähenemiseen länsimaissa. Vesivessa keksittiin jo tätä ennen (1700-luvun lopussa) ja sen leviäminen edesauttoi myös sanitaation ja hygienian parantumista ja samalla hillitsi tautiepidemioiden leviämistä. Silti vielä 300 vuotta myöhemmin maailmalla kamppaillaan ripulitautien ja muiden huonon hygienian kautta leviävien tautien kanssa ja lähes kaksi tuhatta lasta kuolee edelleen joka päivä näihin sairauksiin. Likaisesta vedestä johtuvat taudit lisäävät terveysriskejä myös odottavilla äideillä. Ripuli on yleisin alle 5-vuotiaiden lasten kuolinsyy Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa. Vuosittain on arvioitu menetettävän 443 miljoonaa koulupäivää ja 5 000 miljoonaa työpäivää sairauksiin, jotka leviävät huonon sanitaation vuoksi.

Onneksi näihin asioihin on kuitenkin maailmanlaajuisesti myös vihdoin herätty. YK on julistanut veden ja asianmukaisen käymälän ihmisoikeudeksi, ja sanitaation ja hygienian tärkeys on tunnustettu myös monien tautien ennaltaehkäisijänä ja kuolemien estäjänä. On puhuttu myös siitä, että panokset sanitaatioon maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin, joten ne eivät ole ainoastaan hyödyllisiä ihmisten terveyden kannalta vaan myös kansantaloudellisesti. Myös uudet maailmanlaajuisesti sovitut kestävän kehityksen tavoitteet (SDG) ovat huomioineet veden, sanitaation ja hygienian yhtenä erillisenä tavoitteena (SDG 6).  Tavoitteena on varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille vuoteen 2030 mennessä. Tarkemmista alatavoitteista voi lukea esim. http://yk.fi/sdg.

Mitä nämä tavoitteet sitten tarkoittavat käytännössä muuta kuin tarvetta rakentaa hurja määrä uusia asianmukaisia käymäläratkaisuja? Asia on todellakin kokonaisuudessaan mutkikkaampi kuin pelkkä käymälöiden asennus. Sanitaatiotilanteen ratkaisu vaatii myös institutionaalisia muutoksia. Maiden hallinnon ja eri instituutioiden on otettava tilanne vakavasti, lait ja asetukset ja erilaiset vesi- ja sanitaatiostandardit on vastattava tarpeita ja toimintaympäristön on mahdollistettava sanitaation kokonaisvaltainen parantaminen ja infrastruktuurin kehitys. Myös käyttäytymisen muutosta tarvitaan ja sanitaatio on koettava tärkeäksi sekä yksilön, yhteisöjen että hallinnon tasolla. Koulutusta ja tiedon levitystä tarvitaan joka tasolla ja ennen kaikkea yhteistyötä. Huomioitava on, että ensimmäistä kertaa maailmanlaajuiset tavoitteet ovat universaaleja eli ne koskevat myös meitä täällä länsimaissa.

huussi2

Kuivakäymälöiden mallikohteiden avulla yhteisö oppii käymälän hyödyt käytännössä (KSH:n hanke Swazimaassa).

Käymäläseura Huussi ry on ilahtunut erityisesti siitä, että SDG:n myötä puhutaan käymälöiden määrän lisäksi myös kestävyydestä ja uudelleenkäytöstä. Toivon mukaan se näkyy myös kasvavina veden säästön, veden ja jäteveden (tai kuivakäymälälannoitteen) uudelleen käytön ja ravinnekierron projekteina, ja näitä asioita otetaan huomioon jo verkostojen suunnitteluvaiheessa. Poissa silmistä, poissa mielestä -ajattelutapa (vesivessan nappia painamalla homma on hoidettu), kun ei lopulta ole tuottanut toivottua lopputulosta. Vesivessa, niin huikea keksintö kuin se onkin, ei käsittele tuotosta eikä muuta sitä hygieeniseksi, jos ja usein kun nämä tuotokset vedetään vessasta suoraan takapihoille, jokiin, järviin ja meriin. Näin tapahtuu kehitysmaissa vielä noin 90 %:lle jätevesistä. Kun vielä osassa maista kuivuus on niin huutavaa, että edes tarpeeksi suureen määrään juomavettä tai perushygieniaan ei ole mahdollisuutta, miksi tuhlata tätä kallisarvoista luksustuotetta tuotoksiemme siirtämiseen. Vesivessa keksittiin aikana, jolloin ihmisiä oli kymmenesosa nykyisestä, eikä veden puutekaan vaivannut niin paljon, kun veden käyttö esim. maataloudessa tai teollisuudessa ei ollut vielä merkittävää. Jos jokainen meistä käyttäisi länsimaisten tavoin 30 litraa vettä päivässä pelkästään vessan vetämiseen, se merkitsisi 225 miljardia litraa vettä joka päivä! Tälle vedelle varmasti olisi järkevämpääkin käyttöä, joten nyt olisi aika ajatella käymälöintiä myös uusista näkökulmista.

Käymäläseura on hankkeissaan toteuttanut jo pitkään SDG 6:n tavoitteita. Sen hankkeiden kärkenä on aina ollut koulutus ja tähtääminen muuttuneisiin ajatusmalleihin, joissa käymälä koetaan tärkeäksi paitsi hygienian ja terveyden kannalta, myös ympäristön ja ravinteiden kierron kannalta. Virtsassa ja käymälälannoitteessa on oikein käsiteltynä lannoitepotentiaalia kasvattaa perheen ruoka ja toisaalta saada myös elantoa esimerkiksi tuotteita myymällä. Kuivakäymälä ja käymäläjätteen asianmukainen hyödyntäminen ovat monessa maassa vielä uutta, vaikka me suomalaisessa huussikulttuurissa kasvaneet usein muuta kuvittelemme.  Jotta tieto muuttuu teoiksi, on nähtävä näitä käymälöitä toiminnassa ja käytännössä. Pienillä resursseilla ei käymälöitä rakenneta kaikille, eikä se ole itsetarkoituskaan, vaan tehdä kuivakäymälöistä niin houkutteleva vaihtoehto, että sen voi jokainen rakentaa itselleen. Tai käyttää yhdistyksen kouluttamia rakentajia, jotka puolestaan saavat työtä ja elantoa niin rakentamisesta, käymälöiden kunnossapidosta kuin lannoitekäytöstäkin. Ala voi luoda työpaikkoja (niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin) ja tuottaa voittoa ja samalla kehittää infraa, palveluja ja erilaisia innovaatioita (esim. ympäristöystävällisempiä menetelmiä, veden säästöä, seurantaa, ravinnekiertoa jne.). Yhdistys haastaakin kaikki, sekä yksilöt että yhteisöt ottamaan SDG 6 tavoitteet osaksi toimintaansa, jotta vuonna 2030 meidän ei tarvitsisi enää pohtia, kenellä on oikeus käymälään. Koska tiedämme jo vastauksen siihen: se on ihan kaikilla. Meiltä pitää vaan löytyä tahtoa toteuttaa se!

Lisää yhdistyksestä: www.huussi.net

Maailma kylässä paneelin striimaus: https://vimeo.com/livekuva/review/219759641/339a15cea7 (salasana: HuussiKylassa100)