Juhlavuosiblogi: Globaali öljyaddiktio, eli miksi öljyä ei voida korvata

Mene ylös ↑

Juhlavuosiblogi: Globaali öljyaddiktio, eli miksi öljyä ei voida korvata

24.08.2017

Juhlavuosiblogin seitsemännessä kirjoituksessa YK-nuorten hallituksen jäsen Lauri Korvenmaa kirjoittaa öljystä, ja siitä miksi öljyn korvaaminen globaalina energialähteenä on haastavaa.

YK:n kestävän kehityksen tavoite 7 on taata edullinen ja luotettava energianlähde kaikille, parantaa energiatehokkuutta ja lisätä uusiutuvan energian käyttöä globaalisti. Maailma on energiamurroksen edessä johtuen fossiilisten polttoaineiden ongelmallisuudesta ilmastolle ja ympäristölle laajemmin, mutta energiamurrokseen on myös toinen syy, nimittäin öljyn korvaamattomuus resurssina.

Öljyn luonne

Seurauksena öljyn käytöstä elämme määrällisesti ja laadullisesti historian korkeimmassa EROEIn[1] yhteiskunnassa koskaan. Emme elä vain korkeinta ihmiskunnan tuntemaa EROEIn aikakautta, vaan radikaalisti monen kymmenkertaisesti korkeampaa EROEIn aikaa. Kun puhutaan energiasta ja energiansaannin turvaamisesta globaalisti, tulisikin aina ensimmäiseksi puhua öljystä. Syitä sille, miksi koko energiakeskustelu tulisi rakentaa öljyn ympärille, on kaksi: 1) öljyn erityislaatuisuus resurssina ja 2) yhteiskuntiemme rakenteet, jotka ovat perustettu tämän erityislaatuisuuden varaan.

 Öljyn tekee erityislaatuiseksi resurssiksi se, että siinä yhdistyvät monta erilaista ominaisuutta, joita ei tavata yhdessä missään toisessa ihmiskunnan tuntemassa resurssissa. Nämä ominaisuudet ovat korkea EROEI, helppo säilöttävyys sekä liikuteltavuus ja poikkeuksellisen hyvä jalostettavuus. Yhdessä nämä ominaisuudet tekevät öljystä ylivertaisen resurssin, josta voidaan tuottaa muoveja, lannoitteita, polttoaineita, liuottimia ja monta muuta jokapäiväiseen arkeemme liittyvää olennaista asiaa.

Öljyssä on kuitenkin kaksi merkittävää ongelmaa. Ensimmäinen on se, että öljystä jalostettavat tuotteet ovat haitallisia ympäristölle lukemattomilla eri tavoilla, kuten hajoamattomina muoveina ja ilmastonmuutosta kiihdyttävinä polttoaineina. Toinen on se, että yhteiskuntamme rakenteet ja toiminta ovat täysin riippuvaisia öljystä, jonka määrä ja laatu heikkenevät jatkuvasti samalla kun kysyntä kasvaa. Kohtaamme siis kaksiosaisen tilanteen: meidän tulisi luopua resurssista, jota ilman yhteiskuntamme ei nykyisyydellään voi toimia, mutta vaikka ympäristö sallisi öljyn kuluttamisen rajattomiin, niin olisimme silti tilanteessa, jossa öljystä riippuvaiset rakenteet tulisi muuttaa johtuen hiipuvasta tuotannosta.

Öljyn korvaamattomuus

Öljyssä kaikkein ongelmallisinta on se, että sitä ei voi korvata millään ihmiskunnan tuntemalla resurssilla, jos korvaamisen käsittää niin, että systeemistä voidaan ottaa jokin osa pois, laittaa tilalle jotakin muuta ja systeemi jatkaa edelleen toimintaansa – vaikkakin ehkä vähän huonommin kuin aikaisemmin. Yritys korvata öljy tällä tavoin johtaisi hieman tehottomamman toiminnan sijasta systeemiemme romahtamiseen, sillä kannattavat elementit (öljyn ominaisuudet joukkona) poistuisivat systeemistä liian suurella volyymillä.

Tämä tulee ymmärrettävämmäksi jos tarkastelee tunnetuimpia vaihtoehtoisia energian tuotantomuotoja eli ydinvoimaa, aurinko- ja tuulivoimaa tai biopolttoaineita. Esimerkiksi ydinvoimassa, aurinkovoimassa ja tuulivoimassa ongelma on laadullinen: vaikka näillä menetelmillä voidaan tuottaa ilmastoystävällistä sähköä suurille joukoille ihmisiä, niin tämä vastaa ainoastaan sähkön tarpeeseen. Yhteiskuntiemme öljyintensiivisissä infrastruktuureissa öljyllä on kuitenkin niin runsaslukuinen funktio, että vaikka energiaa saataisiin tuotettua sähkönä merkittäviäkin määriä, niin tämä ei mitenkään riittäisi vielä öljyn korvaamiseen kokonaisuudessaan.

Asian ongelmallisuutta havainnollistaa hyvin keskustelu sähköautoista: sähköllä toimivien moottorien ja akkuteknologian kehittymisen ajatellaan ratkaisevan polttomoottorien aiheuttamat ympäristö- ja terveyshaitat. Kuitenkin niin kauan kuin raakaöljystä jalostetaan muita ihmiskunnan käyttämiä öljypohjaisia tuotteita, kuten lentopetrolia tai muoveissa käytettyjä petrokemikaaleja, niin osana jalostusprosessia syntyy bensiiniä ja dieseliä, joiden käyttöön löytyy runsaasti taloudellisia kannustimia ja ongelma säilyy.

Biopolttoaineiden ongelma on vuorostaan niiden hyötysuhde: biopolttoaineiden hyötysuhde nousee parhaimmillaankin vain 3:1 EROEI:hin, eikä mitään lupausta siitä ole, että tämä ongelma saataisiin ratkaistua. Vaikka biopolttoaineille löydettäisiin kestävä tuotantotapa, joka ei kiihdytäisi ympäristönmuutosta ja veisi tilaa ruoantuotannolta, niin hyötysuhde verrattuna öljyyn olisi edelleen täysin riittämätön kannattelemaan systeemejä, jotka olettavat merkittävästi korkeamman EOREI:n toimiakseen.

1024px-GASOLINE_SHORTAGE_HIT_THE_STATE_OF_OREGON_IN_THE_FALL_OF_1973_BY_MIDDAY_GASOLINE_WAS_BECOMING_UNAVAILABLE_ALONG..._-_NARA_-_555405

(Kuva: Wikimedia Commons)

Öljyvapaa tulevaisuus

Edellä mainittujen seikkojen johdosta tulisikin hyväksyä, että korkean EOREIn yhteiskunnan aika nykyisessä muodossaan on ohitse, ja jotta kestävän kehityksen kontekstissa voitaisiin käydä uskottavaa ja vakavaa keskustelua energiamurroksesta, niin tulisi lopettaa puhe öljyn korvaamisesta ja siirtyä kokonaan keskustelemaan siitä, miten näin riskialttiin resurssin varaan rakennetut systeemit saataisiin uudistettua, jotta hyvä elämä maapallolla olisi lähitulevaisuudessa mahdollista.

Lauri Korvenmaa

[1] EROEI eli “energy returned on energy invested” kuvaa energiantuotannossa hyötysuhdetta, eli kuinka paljon energiaa kuluu energian tuottamiseen.